Olen toiveikas sen suhteen, että maailmasta kehittyy askel askeleelta entistä parempi paikka, oli sitten kyse fyysisestä ja henkisestä terveydestä ja hyvinvoinnista, ympäristöstä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta kahdenkeskisellä tai yhteiskunnallisella tasolla, tai vaikkapa talouden järjestämisestä.

Monet älylliset, emotionaaliset ja kulttuuriset kehitysprosessit kestävät tietysti vuosikymmeniä ja -satoja, joten ei voisi pitää täysijärkisenä, jos väittäisi sotien, köyhyyden, nälän, yksinäisyyden, ympäristötuhojen, ylenkatseen, kyynisyyden, yms. väistyvän muutamassa vuodessa. Tällainen tulevaisuuden kehityspolku on haaveeni.

Inhimillinen ymmärrys kasvaa yliopistojen ollessa kasvun keskeinen kehto. Ihmisillä on myötäsyntyinen kyky empatiaan, joka rikkoutuu vain poikkeustapauksissa. Viisaiden, meitä auttavien koneiden aika lähestyy ja antaa lisää aihetta optimismiin. Maailman pensseleissä on toki kaikkia värejä eli inhimillisten tunteiden koko kirjo on tulevaisuudessakin tarpeen.