Olen urani aikana huomannut, että assyriologia ei ainakaan suuren yleisön näkökulmasta ole joutava tai tarpeeton tieteenala. Menneisyys kiehtoo ihmisiä, ja assyriologian tuottama uusi tieto, kuten aikoinaan raamatun vedenpaisumuskertomuksen paljastuminen mesopotamialaiseksi lainaksi, vaikuttaa ajatteluumme ja voi radikaalisti muuttaa sitä – myös tulevaisuudessa.

Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.

Assyrian historiaan liittyvät tutkimukseni koskettavat suoranaisesti lähes kolmea miljoonaa nykyassyrialaista,  joista suurin osa elää diasporassa kotimaansa ulkopuolella. Tämän vuosituhansia sorretun ja vainotun kansan – pelkästään ensimmäisen maailmansodan aikaisessa kansanmurhassa menehtyi arviolta puoli miljoonaa assyrialaista – polveutuminen muinaisista assyrialaisista on voitu sitovasti todistaa vasta Assyrian valtionarkistot -projektin myötä, ja omilla tutkimuksillani on ollut valtavaa merkitystä assyrialaisten itsetunnolle ja identiteetille. Olen puhunut assyrialaisen puolesta Britannian parlamentissa ja useissa tilaisuuksissa USA:ssa, manner-Euroopassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Toinen kieliryhmä, jota assyrialaisten ohella olen yrittänyt konkreettisesti auttaa, on Venäjän Karjalassa asuva sukulaiskansamme lyydit. Lyydiläisen Seuran puheenjohtajana toimiessani onnistuin vuonna 2006 Suomen Kulttuurirahaston tuella käynnistämään katoamassa olevan lyydin kielen monivuotisen elvytysohjelman, joka on tuottanut hyviä tuloksia ja jota nyt jatketaan Koneen Säätiön tuella.