Assyrian luhistuessa vuonna 612 eKr. sen pääkaupunki Ninive tuhottiin maan tasalle. Valtavassa tulipalossa kaikki palatsien papyrykselle, pergamentille ja vahatauluille kirjoitetut asiakirjat ja kaunokirjalliset tekstit tuhoutuivat, mutta savitauluille laaditut kymmenet tuhannet nuolenpäätekstit säilyivät, tosin pahasti sirpaleina. Simo Parpolan organisoima ja johtama kansainvälinen Assyrian valtionarkistot -projekti on viimeisten 30 vuoden ajan järjestänyt tätä jättiläismäistä palapeliä. Hankkeen alkaessa vuonna 1986 yli puolet arkistoista oli julkaisematta, eikä kukaan voinut muodostaa kunnollista käsitystä sen sisällystä saati tutkia sitä kokonaisuudessaan.

Nyt lähes 90 % aineistosta on julkaistu ajantasaisina editioina kirjasarjassa State Archives of Assyria (SAA), joka on selailtavana myös internetissä. 23-osaisesta sarjasta puuttuu enää neljä osaa, jotka ovat työn alla ja ilmestyvät lähivuosina. Kaikki Assyriasta (myös Niniven ulkopuolelta) löytyneet assyrialaiset nuolenpäätekstit ovat lisäksi olleet tutkijoiden käytössä suljettuna tietokantana hankkeen alusta alkaen. Aineiston analyysi on jo tähän mennessä muuttanut käsityksiämme Assyriasta suuresti ja kuva tästä muinaisesta suurvallasta tarkentuu vuosi vuodelta. Seuraavassa vain joitakin esimerkkejä.

Assyrialaiset profeetat ja elämänpuu

Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia profeettoja toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä raamatuntutkijoille.

Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko.

Assyrian kartasto, ”kuka kukin on” ja englanti-assyria-sanakirja

Assyrialaisissa lähteissä esiintyy tuhansittain paikannimiä, joista vain pieni osa oli onnistuttu sijoittamaan kartalle, ja tuhansia henkilöitä ja henkilönnimiä, joista ei ennen Assyrian valtionarkistot -projektia tiedetty juuri mitään. Nyt tilanne on täysin toinen. Projektin puitteissa laaditusta Assyrian kartastosta – 33 karttalehteä, 46 tekstisivua ja seinäkartta – löytyy koordinaatteineen lähes 700 Assyrian tärkeintä paikannimeä (kaupunkeja, kyliä, alueita, vuoria, jokia, vesistöjä, teitä jne.), ja kuusiosaiseen henkilöhakemistoon – Assyrian imperiumin “Kuka kukin on” – on koottu kaikki käytettävissä olevat tiedot arkistoissa esiintyvistä henkilöistä. Näiden työkalujen avulla tekstien tutkiminen on tulevaisuudessa huomattavasti helpompaa kuin aikaisemmin. Myös kaikki teksteissä esiintyvät sanat on projektin puitteissa analysoitu ja koottu sanakirjaksi, josta ensimmäistä kertaa assyriologian historiassa voi hakea sanoja myös englannista assyriaan.

Melammu-projekti

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen assyriologiassa tieteenä tapahtui paradigman vaihdos, jonka tuloksena nuolenpäälähteitä pyrittiin yhä enenevässä määrin tulkitsemaan vain niistä itsestään löytyvän informaation avulla. Tämä johti assyriologian eristäytymiseen muista tieteenaloista ja kehittymiseen eräänlaiseksi salatieteeksi, johon ulkopuolisilla ei ollut käytännössä pääsyä kuin yleistajuisten teosten kautta.

Tämän tilanteen korjaamiseksi Parpola organisoi vuonna 1998 pitkäaikaisen monitieteisen tutkimushankkeen, joka sai nimekseen Melammu assyrian “sädekehää” tarkoittavan sanan mukaan. Nimi symboloi Assyrian kulttuurivaikutusta ympäröivään maailmaan 700–600-luvuilla eKr. ja myöhemmin antiikin maailmaan Persian ja hellenististen suurvaltojen välityksellä.

17 vuodessa Melammu on kasvanut kansainväliseksi suurhankkeeksi, joka on kaatanut tieteiden välisiä raja-aitoja ja syventänyt ja muuttanut käsityksiämme menneisyydestä. Vuotuisiin Melammu-konferensseihin on osallistunut satoja eri alojen tutkijoita. Konferenssiesitelmät julkaistaan kirjasarjana, ja hanke ylläpitää ja rakentaa internet-tietokantaa, joka toimii siltana antiikista mesopotamialaiseen lähdeaineistoon ja päinvastoin.

Assurbanipalin kirjasto

Useimmat mesopotamialaiset kaunokirjalliset teokset on perinteisesti julkaistu vain tutkijoitten käyttöön tarkoitettuina laitoksina, eikä mitään esim. Loeb Classical Libraryyn verrattavaa moniosaista yhdenmukaista kokoelmaa niistä ole olemassa. Assyrian valtionarkistot -projekti pyrkii poistamaan tämän puutteen julkaisemalla kaikki Assyriasta löytyneet kaunokirjalliset ja tieteelliset teokset yhdenmukaisena sarjana, joka on tarkoitettu opetuskäyttöön ja sisältää siksi myös teokset tietokoneen tulostamina nuolenpääteksteinä. SAA Cuneiform Texts -sarjassa on toistaiseksi ilmestynyt 10 osaa myyttejä, viisauskirjallisuutta, loitsuja ja historiografisia tekstejä, ja lisää osia on valmistumassa. Sarjan pitkän aikavälin tavoitteena on rekonstruoida, niin pitkälle kuin mahdollista, aikansa laajin tieteellisten ja kaunokirjallisten teosten kokoelma, “Assurbanipalin kirjasto”.