Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät kansatieteen laitokseen ja väitöskirjaani. Kansatieteen oppihistoriaan liittyvää gradua kirjoittaessani minua pyydettiin kansatieteen laitokselle assistentin sijaiseksi ja seuraavana vuonna tulin valituksi samaiseen virkaan. Näin minulle aukeni yliopistoura, josta en ollut osannut edes haaveilla. Assistenttikollegojen kesken meillä oli hyvä henki ja professori Juhani U.E. Lehtonen oli reilu esimies.

Opetustehtävistäni merkittävimpiä olivat proseminaarit. Bravuurinumerokseni muodostui museokurssiopetus Helsingin yliopiston vanhakantaisessa Viikin maatalousmuseossa hankoaurojen ja puukiulujen seassa. Käsityöperinteen tallentamiseen liittyneen kenttätyökurssin johtaminen sukuni kotiseudulla Iitissä oli mieleenpainuva kokemus. Opettaminen oli mukavaa ja opiskelijat myös.

Väitöskirjassani vuodelta 1997 tutkin Jokelan tiilitehtaan ja sen maatilan sosiaalisen ja fyysisen miljöön muuttumista 1870- luvulta 1950-luvulle. Näin Tuusulan Jokelan teollisuustaajama sai juuret, ja yllätyksekseni jokelalaiset ottivat teoksen vastaan innostuneina. Väitöskirjaani luetaan Jokelassa edelleen ahkerasti paikallishistoriana ja uutta painostakin on loppuunmyydystä kirjasta toivottu. Ylpeä olen myös siitä, että väitöskirjani uutisoitiin näyttävästi Helsingin Sanomien etusivulla.