Kun Sami Karhu valittiin Pellervo-Seuran toimitusjohtajaksi vuonna 2012, hän tunsi työpaikan jo läpikotaisin lähes 20 vuoden ajalta ja usean työtehtävän kautta.

Matka Pellervo-Seuran kanssa alkoi vuonna 1995 tutkimusprojektin myötä.

– Professori Markku Kuisma soitti ja ehdotti, että tulisin mukaan tutkijaksi pellervolaista osuustoimintaa koskevaan historiahankkeeseen, Karhu muistelee.

Elettiin 1990-luvun lamavuosia, ja kolmekymppinen Karhu oli ollut jo pitkään erilaisissa pätkätöissä valtiolla. Hän oli aloittanut opintojen jälkeen valtiovarainministeriön hallinnon harjoittelijana, järjestellyt arkistoja ja työskennellyt tietopalvelussa. Hän oli ollut myös tutkimusavustajana Markku Kuisman ja Karl-Erik Michelsenin talous- ja teknologiahistorian projekteissa.

– Lähdin Markun osuustoimintaprojektiin mielelläni mukaan. Jos Markku Kuisman tutkimusryhmään pääsee, se on sellainen etuoikeus, että siihen pitää tarttua.

Hanke toteutui Pellervo-Seuran kyljessä.

– Silloin pääsin osuuskuntayritysmalliin kunnolla kiinni. Liityin tietoisesti osuuskuntiin ja aloin käyttämään niiden palveluita melko tavalla kiinnostuneena jäsenenä. Kulutus ja asiointi muuttuivat selvästi arvopohjaiseksi.

Historiahankkeen jälkeen Karhu rekrytoitiin Pellervo-Seuran tiedotus- ja järjestöpäälliköksi.

– Minulle todettiin, että ethän ole mikään ekonomi mutta muuten reipas poika ja ajokortti löytyy. Sitten kiersin pari vuotta ympäri Suomea Pellervo-Seuran jäsenyrityksissä.

Seuraavaksi Karhusta tuli Pellervo-Seuran osuustoimintajohtaja.

– Kun yhden homman saa eikä sössi sitä ihan täysin, niin näköjään aina saa seuraavan.

Pellervo-Seuran seitsenkerroksinen toimitalo Kampin Simonkadulla on ehtinyt 20 vuoden aikana tulla tutuksi.

– Olen siirtynyt koko ajan alaspäin. Aloitin seitsemännestä kerroksesta, seuraava työ oli kuudennessa ja nyt olen viidennessä. Tätä menoa taidan olla pian ulkona koko talosta, Karhu nauraa.