Tampereen yliopiston edeltäjä Kansalaiskorkeakoulu, myöhemmin Yhteiskunnallinen Korkeakoulu, perustettiin alun perin Helsinkiin vuonna 1925. Tampereelle koulu siirtyi vuonna 1960. Korkeakoulun tarkoitus oli valmistaa toimihenkilöitä niitä yhteiskunnallisia toimialoja varten, joille yliopistot tai muut korkeakoulut eivät tutkinnoillaan valmistaneet henkilöstöä ja joille pätevöityminen ei ehdottomasti edellyttänyt ylioppilastutkintoa. Yksi tällaisista aloista oli journalismi. Ei ihme, että korkeakoulun perustamisvetoomuksen allekirjoittajiin kuuluivat muun muassa kuuluisat lehtialan ihmiset Tekla Hultin, Juhani Aho ja Santeri Alkio.

Uusi korkeakoulu sai pitkän prosessin jälkeen ensimmäisen sanomalehtiopin professorinsa Eino Suovasta vuonna 1956. Suova oli kuitenkin ehtinyt hoitaa virkaa jo lähes vuosikymmenen ennen virallista nimitystään, sillä virka oli perustettu jo vuonna 1947 ja julistettu hakuun joulukuussa 1949. Suovan ideasta sanomalehtiopin opettajakuntaan lisättiin professorin ja lehtorin oheen myös käytännönläheisempää opetusta antava harjoitusmestari. Ensimmäiseksi harjoitusmestariksi hän pyysi Salama Hirvosta (tuolloin vielä Simonen).

Yhteiskunnallisen Korkeakoulun toimittajakoulutus ei nauttinut lehtialalla kovin suurta arvostusta vielä 1950-luvun alussa. Useat vanhan linjan sanomalehtimiehet olivat sitä mieltä, että toimittajan ammattiin synnytään, ei kouluttauduta. Käytännön työn katsottiin voitavan oppia vain toimituksessa harjoittelijana. Lentäväksi lauseeksi muodostui turkulaisen Uusi Aura -lehden työpaikkailmoituksen viimeinen lause: ”Kansalaiskorkeakoulun käyneet älköön vaivautuko” vuodelta 1926. Kritiikin terävin kärki taittui muutaman vuosikymmenen jälkeen, mutta joka tapauksessa myös Hirvonen joutui vastaamaan epäilyksiin aloittaessaan opetuksen Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1949.

Toimittajien koulutukseen oli jo Yhteiskunnallisen korkeakoulun alkuajoista lähtien sisältynyt jonkinlaista käytännön reportterityötä, mutta jokainen opettaja oli toteuttanut sitä hiukan omalla tavallaan. Hirvonen muisteli vastausta, jonka oli entiseltä sanomalehtiopin opettajalta Yrjö Soinilta saanut kysellessään neuvoja: ”Opeta niitä tekemään kunnon juttuja asiasta mistä tahansa. Ja muistele tarpeen tullen omia tyhmyyksiäsi varottavina esimerkkeinä.” Kaiken kaikkiaan myös professori Suova jätti Hirvoselle melko vapaat kädet opetuksen käytännön toteutukseen. Hirvosen mukaan hän olikin harjoitusmestarin toimensa alkutaipaleella vielä pitkälti harjoittelija itsekin.

Pääasiassa harjoitusmestari vastasi opiskelijoiden perehdyttämisestä käytännön reportaasityöhön: hän lähetti opiskelijat kynineen ja lehtiöineen kaupungille tekemään juttua milloin mistäkin tapahtumasta. Tuohon aikaan toimittajat seurasivat vielä hyvin tarkasti kaupungin tapahtumia, esimerkiksi kokouksia, näyttelyitä, väitöstilaisuuksia ja ajankohtaisia esitelmiä. Harjoitusmestarin joka-aamuinen tehtävä olikin kerätä päivän lehdistä sopivat tilaisuudet, joihin opiskelijat lähetettiin. Työt palautettiin sitten harjoitusmestarin luettaviksi ja niitä ruodittiin yhdessä Franzéninkadun luentosalissa. Siellä käytiin läpi esimerkiksi juttujen käsittelytapaa, laajuutta, otsikointia, tärkeimpien näkökohtien painotusta ja käytännön reportterintyön sudenkuoppia. Varsinaista arvosteluraatia ei harjoitusmestarin tukena vielä Hirvosen aikaan ollut, eikä töistä myöskään annettu virallisia arvosanoja.

Hirvonen hoiti lukuvuoden 1955–1956 sanomalehtiopin lehtorin virkaa, mikä toi mukanaan uuden haasteen: kirjapainotiedon, jonka opetuksesta lehtori myös vastasi. Tuohon aikaan tavallisilla toimittajilla ei yleensä ollut pääsyä latomoon, sillä toimitussihteeri hoiti lehden taiton. Hirvonen muisteleekin joutuneensa lukemaan alan oppikirjoja ja viettäneensä useamman tunnin Uuden Suomen latomossa tutustumassa itse työhön ja työvälineisiin. Lopulta myös kirjapainotiedon luennoista selvittiin kuitenkin kunnialla.

Lähteet:
Nordenstreng, Kaarle (toim.). 60 vuotta toimittajakoulutusta. Tampereen yliopiston julkaisuja 7/1985.
Vesikansa, Jyrki. Simonen (1800 -). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 19.11.20015.
Tampereen yliopisto juhlii 90-vuotista taivaltaan. Tampereen yliopisto 23.10.2015. Luettu 19.11.2015.