Mieleenpainuvin pätkä yliopistossa ei ollut Helsingissä eikä oikeastaan yliopistossa vaan Etelä-Ranskan Montpellierissä, jossa vietin vaihto-oppilaana lukuvuoden 2008–2009. En ehtinyt käymään syksyn kursseja loppuun, kun yliopisto meni lakkoon. Sitä kesti pari kuukautta. Muutama professori luennoi kaupungin aukioilla, mutta hommia oli vähän jos ollenkaan.

Sain silti aikani kulumaan: löysin kämpän ja italialaisen kämppiksen, matkustelin, tutustuin ihmisiin, maistelin halpoja viinejä, luin ja opin ranskaa, pari sanaa italiaakin. Keväällä yrittelin gradun kirjoittamista itsellenikin käsittämättömästä historianfilosofisesta aiheesta ranskaksi, mutta luovutin parinkymmenen liuskan jälkeen. Kaikesta huolimatta raavin kokoon tarvittavat minimipistemäärät (muun muassa arabian alkeista) ja palattuani Suomeen opintotuki jatkoi virtaamista, mistä kiitän avarakatseista Helsingin yliopistoa.