Kun Kolmas Nainen -yhtye hajosi vuonna 1994, Sakari Pesolan piti keksiä uusi ammatti nopeasti. Aiemmin hän ei ollut pystynyt kuvittelemaan itseään opettajaksi, mutta opettajan pedagogisten opintojen suorittamisen yhteydessä opettajuus alkoi kiinnostamaan.

– Päädyin historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Pohjois-Haagan yhteiskouluun, jossa olen edelleenkin. Kävin ennen PHYK:ta muuallakin opettamassa, mutta yli 15 vuotta olen nyt viihtynyt tässä koulussa. Kertaakaan ei ole ollut sellaista fiilistä, että voi kun saisin painaa koulun ison pääoven lopullisesti kiinni perässäni. Ei koskaan!

Pesola vaihtelee opetusmetodejaan ryhmästä ja päivästä riippuen. Välillä hän on lukiolaisille vanhanaikainen faktatietoja lateleva puhuva pää, toisinaan hän painottaa yhteistoiminnallista oppimista ja teettää ryhmätöitä. Oppitunneilla saatetaan myös keskustella päivän teemoista dokumenttien tai lehtiartikkeleiden pohjalta.

– Yhteiskunnan muutokset eivät ole johtaneet siihen, että perusopettaminen häviäisi. Mielestäni parhaat oppilaat haluavat tulla opetetuiksi. Siis opetetuiksi. Tämä asia tuntuu välillä unohtuvan kasvatustieteellisissä keskusteluissa.

Vuosien varrella Pesola on yrittänyt hahmottaa, miten eri aihealueita ja asiakokonaisuuksia kannattaa opettaa. Eri tavat vaihtelevat oppilasryhmien mukaan. Musiikin kulttuurihistoriaa Pesola tulee opettaneeksi huomaamattaan koko koululle opettajien bändin kautta.

– Opettajien bändi on hauska juttu. Siinä on minun ja kahden musiikin opettajan lisäksi mukana teknisen työn opettaja. Soitamme koulun tapahtumissa ihan mitä tilataan: kantrista punkkiin, progesta iskelmään. Lisäksi pukeudumme musiikkityylin mukaisesti.

Viimeiset viisi vuotta Pesola on tehnyt kahta työtä päällekkäin. Kolmas Nainen -yhtye palasi estradeille vuonna 2009. Bändi on tehnyt kaksi uutta levyä ja keikkaillut aktiivisesti. Lisäksi Pesola teki vuonna 2011 albumin Moon Cakes -yhtyeen kanssa. Samalla Pesola on opettanut kokopäivätoimisesti. Kotoa löytyy vaimon lisäksi kolme lasta, joten uusia urasuunnitelmia ei ole pyörinyt päässä.

– Pitäisi kyllä jossain vaiheessa pysähtyä miettimään, että olenko opettaja eläkeikään asti. Just tällä hetkellä on tosin se tilanne, että bänditoiminta on hiljaisempaa. Tutkimustyön jatkaminen musiikin kulttuurihistorian parissa ei ole mitenkään poissuljettu ajatus, jos ylimääräistä aikaa joskus on.