Takaisin

Saila Susiluoto

Saila Mira Milena Susiluoto
11.05.1971, Helsinki

Fil.yo (yleisen kirjallisuustieteen, filosofian ja estetiikan opintoja 1999–2001), Helsingin yliopisto
Kriittinen korkeakoulu, kirjoittajalinja 1991–1993
Oriveden opisto 1991

Kirjailija, esiintyvä runoilija, luovan kirjoittamisen opettaja

Toiminut useissa järjestöissä kirjallisella kentällä, esim. Nuoren Voiman Liiton hallituksessa 2002–2006, puheenjohtajana 2004–2006; Suomen kirjailijaliiton hallituksessa 2009–2011; Kalevi Jäntin palkintoraadissa 2006-

Palkinnot
Einari Vuorela-palkinto, 2011
Suomi-palkinto, 2005
Kalevi Jäntin palkinto, 2001

Erityissaavutukset
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2012 (Carmen)
Runojaan käännetty 14 kielelle

Kuva: Tomi Kontio
Tekstit: Saila Susiluoto (Tomas Sjöblom, toim.)

Unelmoijan ammatti

Yliopisto-opintoni jäivät kesken, hyvin tyypillisellä tavalla: kirjan julkaisu ja elämä veivät toisaalle. Kirjallinen ura alkoi vauhdikkaasti vuonna 2001, ja vei kaiken aikani.

Runoissani tutkin aluksi proosan ja lyriikan keskinäistä dynamiikkaa, esikoisessani satujen ja lyhyiden, kertovien runojen muodossa. Myöhemmin runojen aiheiksi nousivat myytit, toiset kulttuurit ja erityisesti taiteidenvälisyys, rytmin, musiikin ja kuvan vaikutukset. Runon lukijasuhde on minulle erityisen tärkeä ja hellä: se, että runo on puhetta toiselle.

Kirjoittaminen on taistelua jähmettymistä vastaan, kielen näivettymistä vastaan. Uskon ylevästi että runous kannattelee ja avaa kieleen hengähdysaukkoja, että se on kielen ja sitä kautta ajattelun ja tunteiden keuhkot, eräänlainen sademetsä. Täysin toinen asia on se, millä tavalla tämä ylevyys omassa kirjoituksessa toteutuu. Vaikeimpia läksyjä on se, ettei teksti juuri koskaan muistuta sitä, mikä sen oli mahdollista olla, eli se, että on alistuttava keskeneräisyydelle. Runo ei tule valmiiksi, se vain ajan ja hiomisen myötä kivettyy muotoonsa. Tämä on kuin ympyrä, jossa oma poetiikka ja runon todellisuus kohtaavat, joka kerta.

Rakenteet kiinnostavat minua, samoin kuin proosan tuominen runoon on kiinnostanut minua juuri struktuurinsa, tarinallisuutensa vuoksi. Nämä kuitenkin helposti tukahduttavat vapaana virtaavan, elohopeamaisen runon olemuksen. Minusta tuntuu että etsin jatkuvasti tapaa olla kielessä, hakeudun kirjoituksissani näiden suurten paradoksien pariin. Niiden hankauksessa on voimaa, mutta myös omat vaikeutensa.

Antikythera

Antikythera, runosovellukseni iPadille, on tähänastisista töistäni mittavin. Digitaalisen kirjallisuuden mahdollisuudet innostavat minua, erityisesti vuorovaikutteisuus. Lukijan rooli on keskiössä; millä tavalla runo voidaan kokea, miten siihen voi itse vaikuttaa.

Antikytheran kohdalla olen havahtunut siihen, miten vaikea on lopulta saada rahoitusta poikkitaiteelliselle projektille, jossa on vieläpä yliopisto osatuottajana. Meiltä puuttuvat sellaiset rakenteet, jotka mahdollistavat monitaiteelliset ja -tieteelliset projektit. Suomalaisessa nykyrunoudessa on paljon tekijöitä, joita digitaalinen kirjallisuus kiinnostaa, mutta verkostojen ja rahoituksen kankeus vaikeuttavat toteuttamista.

Susiluodon Antikytherasta. Copyright: Shakti Dash 2015/Crucible studio, Aalto-yliopisto.​
Susiluodon Antikytherasta. Copyright: Shakti Dash 2015/Crucible studio, Aalto-yliopisto.​

Lisätietoa Antikythera-sovelluksesta:

Takaisin