Parhaat yliopistomuistoni liittyvät tiedon omaksumiseen. En ole koskaan kokenut että kirjallisuustieteen opinnot olisivat hapertaneet oman, luovan kirjoittamisen mahdollisuuksia, pikemmin päinvastoin. Tiedon inspiroima työ on minulle yliopiston verso. Teen usein paljon taustatutkimusta teoksiani varten, vaikka runokirjan kohdalla tällainen työskentelytapa ei välttämättä tule heti mieleen. Se ei välttämättä näy suoraan valmiissa teoksessa, vaan enemmän sisäisenä rakenteena, tiedon tai historian sysäämänä polkuna.

Tiedolla on myös pitkät jäljet – ajattelen vaikka tämänhetkistä projektiani Antikytheraa, vuorovaikutteista runosovellusta iPadille. Kiinnostukseni digitaaliseen kirjallisuuteen heräsi vuonna 2000, kurssilla jota opetti Teemu Ikonen, vierailevana luennoitsijana oli kirjailija, tutkija Markku Eskelinen. Kirjallisuuteen tuntui avautuvan loputtomasti mahdollisuuksia, uusi maailma.