Robert Kajanus aloitti musiikkiopinnot 12-vuotiaana. Lahjakkaana opiskelijana hänelle tarjottiin myös mahdollisuutta opiskeluun ulkomailla. Kajanus opiskelikin nuorukaisena Dresdenissä, Leipzigissä ja Pariisissa vuosina 1877–1882. Haaveet viulutaiteilijan urasta kariutuivat vasenkätisyyteen, joten Kajanus kohdisti innostuksena säveltämiseen ja kapellimestarina toimimiseen. Ulkomailla hän tutustui muihin pohjoismaisiin säveltäjiin, joilta sai tukea kansanmusiikin käyttöön sävellyksissään. Kajanuksesta tulikin kansallisromanttisen sävellyssuuntauksen edelläkävijä Suomessa.

Kajanus pyrki musiikinopettajaksi Martin Wegeliuksen perustamaan musiikkiopistoon, mutta ei saanut tehtävää. Harmistunut Kajanus ei jäänyt toimettomaksi. Hän perusti Helsingin Orkesteriyhdistyksen vuonna 1882, joka toimi Filharmonisen seuran nimellä vuosina 1985–1914 ja vuodesta 1914 lähtien Helsingin kaupunginorkesterina. Kajanus ehti toimia orkesterinsa johtajana 50 vuoden ajan. Kajanus perusti myös orkesterikoulun vuonna 1885 ja sinfoniakuoron vuonna 1888.

Käännekohta Robert Kajanuksen elämässä tapahtui, kun hän kuuli Jean Sibeliuksen säveltämää kamarimusiikkia vuonna 1889. Kajanus jätti oman sävellystyönsä tämän jälkeen vähemmälle ja keskittyi orkesterinjohtamiseen sekä Sibeliuksen sävellysten tunnetuksi tekemiseen kansainvälisesti. Sibeliuksen ja Kajanuksen yhteistyö oli molemminpuolista, koska Kajanuksen sävellys Aino toimi Sibeliukselle Kullervo-sinfonian (1892) säveltämisen innoittajana.

Helsingin ja Tampereen orkestereiden lisäksi Kajanus toimi kapellimestarina myös ulkomailla mm. Oslossa, New Yorkissa, Venäjällä, Unkarissa. Kajanus sai kunnian esiintyä Filharmonisen seuran orkesterinsa kanssa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Samaan matkaan liittyi laaja konserttikiertue Pohjoismaiden lisäksi Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Kansainvälisten kontaktiensa avulla Kajanus onnistui saamaan monia huipputaiteilijoita esiintymään Helsinkiin.

Kajanus toimi kapellimestarintyönsä ohessa monilla muilla musiikin osa-alueilla. Hän työskenteli musiikinopettajan virassa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa ja Helsingin yliopistossa vuosina 1897–1926. Hän osallistui aktiivisesti Pohjoismaisiin musiikkijuhliin ja ajoi suomalaisten säveltaiteilijoiden etua erilaisissa organisaatioissa. Hän oli myös monien ulkomaisten musiikkiseurojen ja -yhdistysten sekä akatemioiden jäsen. Kajanus sai professorin arvonimen vuonna 1908. Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi hänet vihittiin vuonna 1932.

Lähteet ja lisätietoa Robert Kajanuksen tuotannosta

• Seija Lappalainen, Kajanus, Robert (1856–1933). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.6.2015. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta)
• Matti Vainio, ”Nouskaa aatteet!”, Robert Kajanuksen elämä ja taide. Helsinki 2002.
• Yle Teema, Kajanus Robert Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina. Viitattu 2.6.2015.
• Wikipedia, Robert Kajanus