Kansainväliset tutkijayhteydet ovat olleet minulle tärkeitä koko urani aikana. Niitä on mielestäni ylläpidettävä yllä niin kauan kun olen tutkijantyössä mukana. Jotakin on silti myös muuttunut. Eläkeläinen voi olla kansainvälinen itsekkäällä tavalla ja valita henkilökohtaisesti kiinnostavat asiat institutionaalisia yhteyksiä ajattelematta.

Osallistuminen kongresseihin ja symposiumiin rajoittuu nykyisin ajankohtaisiin omiin tutkimushankkeisiin. Aikaisemminkin melkein kaikkia tärkeimpiä suomalaista teatteria koskevia tutkimuksiani olen julkaisukielestä riippumatta testannut esittelemällä niitä kansainvälisissä tutkijatapaamisissa. Tämä jatkuu edelleen, vaikka pienemmässä mittakaavassa.

Muutamat tutkijayhteisöt ovat muodostuneet hyvin tutuiksi, esimerkiksi International Federation of Theatre Researchin edelleen aktiivisesti toimiva. Samoin vuosittain kokoontuva historiografian työryhmä, jonka ensimmäinen varsinainen kokoontuminen järjestettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1993. Pohjoismaat puolestaan ovat kuin sukulaisia, yhteyksiä on niin monenlaisia ja useilta vuosikymmeniltä.

Eläkkeelle siirtymisen jälkeen on ollut tärkeätä huomata oman oppiaineeni etenevän loistavasti ilman minuakin. Voin silti kuulua joukkoon, nyt rivitutkijana, ja osallistua erilaisiin tutkijatapaamisiin ja oppiaineen arkipäivässä marginaaliin jääviin hankkeisiin.

Yksi tällainen on Tieteen termipankki. Siinä eri alojen tutkijat talkootyönä kokoavat tieteellisten termien määritelmiä opiskelijoiden, tutkijoiden ja ylipäätään termien määrittelyä kaipaavien yhteiseen käyttöön.

Vaikka opiskelijoiden ja tutkijakoulutettavien sukupolvi on vähitellen kokonaan vaihtunut, niin vielä odotan muutamaa tohtorinkaronkkaa ja mahdollisuutta nähdä virkavuosinani opintonsa aloittaneen tutkijan puolustavan väitöskirjaansa.