Erityisen hieno hetki oli syntymäpäivääni liittyvän juhlakirjan valmistuminen ja tapahtuman liittyminen yksitoista kertaa toistuneeseen kansainväliseen kesäkouluumme. Kuuden yliopistoprofessorin vakinaisesta opettajaryhmästämme oli muodostunut läheinen työyhteisö ja ystäväpiiri, ja ulkomaiset kollegani olivat ystävystyneet myös monien kesäkouluun osallistuneiden opiskelijoitten kanssa.

Kirjan valmistivat kesäkoulun opettajat yhdessä omien opiskelijoitteni kanssa. Kolme kollegaa matkusti (omalla kustannuksellaan!) juhlaan, ja syntymäpäivien jälkeen jouluvieraaksi jäivät Janelle Reinelt ja hänen nykyinen aviomiehensä Jerry Hewitt. Kesäkoulu kokonaisuudessaan on ollut hieno kokemus. Vaikka se aina merkitsi kesäloman merkittävää supistumista, kahden viikon intensiivinen aika omien ja eri maista tulleiden opettajien ja opiskelijoiden tutkimuksista keskustellen antoi kipeästi tarvittavaa energiaa talvea varten.

Vuonna 2006 lupasimme järjestää alamme järjestön International Federation for Theatre Research (IFTR) maailmankongressin. Olimme järjestäneet aikaisemmin useita pienimuotoisia kongresseja. Esimerkiksi IFTR:n vuoden 1993 teatterihistorian ja esitysanalyysin työryhmien seminaarit Helsingissä olivat menestyneet erinomaisesti. Nyt kuitenkin mittakaava oli toinen ja otimme taloudellisen riskin, jonka minimoimme päättämällä järjestää kongressin omin voimin.

Keskeiseksi nousi oppiaineen osastosihteerin ja teatteritieteen opiskelijoiden rooli. Jatko-opiskelijat saivat omat ennakkotyönsä, jotka eivät haitanneet osallistumista kongressiin tutkijana. Eri tehtäväalueista vastaaville rakensimme opintopaketin ”projektina kongressi”: opiskelijat kokoontuivat kahden vuoden ajan perjantaisin perehtymään projektityöhön, kongressien käytäntöihin ja tutkimusalueen järjestelmiin.

Tapahtuman budjetti piti, erityisesti koska yliopisto tuki tilakustannuksissa. Kaikki toimi erinomaisesti ja 600 kongressivierasta saivat joustavaa ja henkilökohtaista palvelua, sillä järjestelyissä mukana olleet, yliopiston vahtimestareita myöten, kokivat hankkeen omakseen ja hallitsivat omat tehtävänsä. Asennetta ja työn henkeä kuvastaa projektiryhmän opintojen ensimmäinen seminaari-istunto, jossa esitelmöin itse IFTR:n rakenteesta ja toiminnasta ja tiedekunnan edustajat kertoivat omasta työstään. Tiedekunnan luennoitsijat hämmästyivät, kun seminaarin alussa koko opiskelijajoukko pakkautui luentosalin kahdelle ensimmäiselle riville ja takapenkit jäivät tyhjiksi.

Henkilökohtainen, edelleen liikutusta herättävä, lahjani osanottajilta on suuri valokuvakansio. Sen sivut olivat täynnä järjestön hallituksen jäsenten banketissa keräämiä osanottajien nimiä ja hauskoja viestejä – kaikkiaan ehkä noin 500.