Olen utelias moniosaaja. Kulttuurintutkijana, kasvatustieteilijänä ja sosiologina olen tarkastellut suomalaista musiikkikulttuuria useista näkökulmista työvälineitä vaihdellen. Tämä sitoutumattomuus on ollut suuri rikkaus. Kun minulta kysytään ammattiani, en tiedä olenko tutkija, tietokirjailija, dokumentaristi, käsikirjoittaja, ohjaaja, organisaattori, toimitusjohtaja vai tutkimuksen popularisoija. Viime jouluna sain joulukortin, jossa luki ”kulttuurihemmo”. Kaikki työni nojautuvat kiinnostukseeni ihmiseen kulttuuriolentona, uteliaisuuteeni ihmisen käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa ‒ ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Työni on elämyksellisten tarinoiden tuottamista. Jo työskennellessäni suomalaisen musiikkielämän ja -teollisuuden palveluksessa Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen johtajana 1990-luvulla tehtäväni oli synnyttää tarinoita. Edistimme musiikkivientiä, jonka ytimessä mielestäni ovat kasvokkain kerrotut tarinat. Pystyimme vaikuttamaan avainhenkilöihin ja mediaan. Kymmenvuotisen työjakson aikana kehityin kansainväliseksi toimijaksi. Tuona aikana jäin usein ihmettelemään suomalaisten hitautta ja haluttomuutta muutokseen. Erityinen oudokki tuntui olevan kaltaiseni toimelias ja avoin henkilö, joka esitti itsevarmasti näkemyksiä myös oman ydinalansa ulkopuolelta. Ympärilleni laskeutui hämärä hiljaisuus. Mielestäni monipuolinen humanistinen koulutus antaa mainioita arviointivälineitä lähes asiaan kuin asiaan.

Työskennellessäni kolme vuotta Suomen Washingtonin suurlähetystössä kulttuurineuvoksena ‒ vastuualueinani olivat kulttuuri ja koulutus ‒ yhdysvaltalaiset kulttuurilaitokset hyödynsivät heti monipolvisen työkokemukseni. Se, mikä oli Suomessa koettu uhkana, nähtiin valtameren takana voimavarana. Kotimaassani olin joutunut puolustamaan olemassaoloni oikeutusta. Tämän ristiriidan ja tasapainon etsiskelyn kanssa olen painiskellut koko työurani.

Minulla on kummallinen pinttymä: menneisyyttäkin kaivelevan työni tulisi aina jollain tavalla palvella tulevaisuutta. Siksi olen haalinut itselleni laajat arkistot, siksi kirjoitan kirjoja, käsikirjoitan ja ohjaan dokumenttielokuvia, toteutan näyttelyitä ja vedän läpi isoja kulttuurihankkeita – teen oman aikamme tulkintoja aiheista, joilla uskon olevan kiinnostavuutta myöhemmin. Työni ovat merkkejä omasta ajastamme. Minulla on kiihkeä tarve siirtää arjen kulttuuriperintöä tuleville sukupolville.