Olen julkaissut kaunokirjallisuutta vuodesta 2003. Kirjoittaminen on rakas, vakava ja vaativa harrastus, sillä luovassa kirjoittamisessa ei koskaan ole valmis. Aina on kehittymistä, opittavaa ja kokeiltavaa, ja samaan aikaan täytyy pystyä ylittämään itsekritiikin korkea piikkilanka-aita. On opittava näkemään, milloin teksti on tarpeeksi hyvä julkaistavaksi, vaikkei se vielä täydellinen olisikaan. Pitää uskaltaa päästää irti, ja sama pätee yhtä lailla tietokirjallisuuden kirjoittamiseen. Hyvä tietokirja on kiehtova, rakenteeltaan ja kieleltään taidokas teos.

Haaveeni on saada kirjoittaa kaikki se, mitä olen suunnitellut. Pari tietokirjaideaa on hautumassa, mutta sitäkin painokkaammin mietin tekeillä olevaa kolmatta pitkää sarjaani – neljättä, jos saturomaani lasketaan mukaan. Kahden seuraavan romaanisarjan aiheet pyörivät lisäksi mielessä.

Mikä saa viettämään illat ja viikonloput, lomat ja vapaapäivät kirjoittamassa aina uutta romaania? Se hetki, jolloin juoni loksahtelee kohdilleen, on vaivannäön arvoinen. On huikeaa huomata, että on itse kehittänyt idean, jonka parissa jaksaa työskennellä monen vuoden ajan.

Vielä huikeampaa on itse kirjoitusprosessi. Kun tarkoin suunniteltu synopsis karkaa käsistä ja esiin ryöstäytyy tekstiä, jota ei ole etukäteen suunnitellut, mutta joka silti osuu kohdilleen ongelmitta ja aivan uusia tulkintoja tarjoten, on luovassa kirjoittamisen tilassa syvälle asti. Flowksikin sitä voi nimittää, ja parasta siitä on hallitsemattomuus. Flowta voi houkutella, sitä voi pohjustaa, mutta hetken koittaessa ei kylmällä järjellä ja suunnitelmallisuudella enää pärjää. Se on hetki, joka on vaivan arvoinen.