Takaisin

Päiviö Tommila

Juhani Päiviö Tommila
4.8.1931, Jyväskylä

Filosofian kandidaatti (Suomen historia) 1954, maisteri (priimus) 1957, lisensiaatti 1960, tohtori (priimus) 1964, Helsingin yliopisto

Helsingin yliopiston rehtori 1988–1992
Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1987–1988
Helsingin yliopiston Suomen historian professori 1976–1994
Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani 1967–1971, 1973–1975
Turun yliopiston Suomen historian professori 1965–1976
Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti 1962–1967
Helsingin yliopiston historian assistentti 1959–1965
Nurmijärven historiatoimikunnan palveluksessa 1955–1957

Tieteellisten seurain valtuuskunta 1989–2000
Suomen Viron-instituutin valtuuskunta 1993–2002
Suomen lehdistön historia -projektin johtaja 1975–1992
Suomen kulttuurirahaston hallitus 1978–1985, puheenjohtaja 1985–1987, hallintoneuvosto 1987–1996, esimies 1994–1996
Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja 1983–1990

Kunnianosoitukset:
Akateemikon arvonimi 2004
Suomen Valkoisen Ruusun K I
Suomen Leijonan K.
Jyväskylän yliopiston kunniatohtori 1998
Viron tiedeakatemian akateemikko 1991

Kuva: Humanistinen tiedekunta
Teksti: Olli Siitonen

Kronoksen ja Villa Lanten juurilla

Suoraan armeijan harmaista Helsingin yliopistoon historian opintoihin 1950-luvun alussa siirtynyt Päiviö Tommila tutustui opintojensa ohessa historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry:n toimintaan. Nuori Tommila kunnostautui vuonna 1945 perustetun ainejärjestön isäntänä. Vastapainona ainejärjestölle hän liittyi isänsä sukujuurien pohjalta Satakuntalaiseen osakuntaan.

Ainejärjestöt olivat 1950-luvulla suhteellisen tuore ilmiö ja niistä kehittyi haastajia ylioppilaskunnan päätöksentekoa vuosikaudet dominoinneille osakunnille. Emeritusprofessori Tommila kokee ylioppilaskuntapolitiikan tärkeänä osana yliopiston toimintaa.

– Ylioppilaskunta on ollut omanlaisensa kasvatuslaitos. Kun katsoo valtakunnan politiikassa vaikuttavia henkilöitä, niin kyllähän siellä on paljon sellaisia, jotka ovat olleet politiikassa mukana pienestä pitäen, opiskelija-ajoista lähtien. Se on aivan luonnollista ja koskee kaikkea yhteistoiminnan muotoja. Siinä täytyy olla mukana omaa intoa ja toisten luottamusta. Kun elämä on lyhyt, niin se täytyy aloittaa ajoissa.

Vaihto-opiskelu ei ollut aivan mutkatonta ja yleistä 1950-luvulla, eikä Erasmuksen kaltaisia vaihto-opiskeluohjelmia ollut vielä kehitetty. Osa opiskelijoista matkasi silti ulkomaille, etenkin tutkimuksen perässä. Suomen Rooman instituutti Villa Lante aloitti toimintansa 1950-luvun alussa. Tommila osallistui instituutin ensimmäiselle tieteelliselle kurssille, jota johti legendaarinen rehtori ja kansleri Edwin Linkomies.

Suomen Rooman instituutti Villa Lante. Kuva: Humanistinen tiedekunta

Matka Italiaan oli eräänlainen grand tour, ja kun 50-luvun puolivälin matkustusmahdollisuudet poikkesivat tämän päiväisistä, tehtiin taivalta Euroopan poikki pitkälti rautatiekiskojen varassa. Vappuaamuna alkanut Rooman matka kesti kuusi viikkoa ja osoittautui hyvin hedelmälliseksi. Villa Lanten järjestämä ensimmäinen kurssi oli Tommilan mukaan ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä vastaavanlaisia ei ollut järjestetty ennen instituutin perustamista. Matka jätti lähtemättömästi jälkensä nuoreen opiskelijaan.

– Kurssi oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ja olen vieraillut jälkeenpäin useamman kerran Italiassa ja Roomassa.

Takaisin