Parhaiten muistan yliopistosta Latinalaisen Amerikan tutkimuksen seminaarit ja illanvietot. Opiskelijat olivat eri oppiaineista mutta yhteinen kiinnostus Latinalaiseen Amerikkaan teki opinnoista oikeasti merkityksellisiä. Tuohon aikaan opettaja- ja opiskelijajoukko oli verrattain pieni, ja ystävystyin monien opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Monet silloin syntyneet ystävyys- ja tuttavuussuhteet ovat kestäneet tähän päivään saakka.

Graduani epävirallisesti ohjannut Maaria Seppänen lähetti minut Meksikon Guadalajaraan Outi Hakkaraisen luo. Outi tarjosi minulle ystävällisesti yösijankin pariksi päiväksi, vaikkemme tunteneet toisiamme entuudestaan. Tähän olin toki matkustellessani tottunut, mutta yliopistopiireissä se oli minulle uutta. Outin kanssa olemme edelleen ystäviä ja tunnemme toistemme perheen ja suvunkin. Asumme nykyisin lyhyen pyöräilymatkan päässä toisistamme, mutta sukujuhlissa on aina hauska muistella, että itse asiassa tapasimme Guadalajarassa.