Kun kirjoitin ylioppilaaksi pienen maalaispaikkakunnan lukiosta, kokemusten nälkä oli niin kova ja moottoritie niin kuuma, etten edes harkinnut opiskelua. Matkustelemaan piti päästä ja nopeasti. Matkustamista ympäri maailman helpotti se, että kansainvälinen punkverkosto piti huolta omistaan. Kaikkialta löytyi yösija, ystäviä ja apua.

Pyrin siis yliopistoon vasta vuonna 1989 matkustettuani viiden vuoden ajan ympäri maailmaa. Tein koko ajan hanttihommia, mutta pikkuhiljaa tajusin, että ehkä viiden ällän ylioppilaspapereillakin voisi jotakin tehdä. Koska olin matkustellessani oppinut englannin kohtuullisen hyvin, arvelin pääseväni Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantia. Ja niin pääsinkin. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että englantilainen filologia oli humanistisen tiedekunnan oppiaineista se, jota oli vaikeinta päästä opiskelemaan, ainakin sisäänpääsyprosentin valossa.

Englantilaisessa filologiassa minua kiinnosti ennen kaikkea suomentaminen. Pian huomasin, että iso osa opiskelutovereistani tähtäsi opettajaksi. Minun juttuni opettaminen ei ollut. Onneksi tutustuin erään opiskelutoverini kautta kulttuuriantropologiaan. Eri kulttuurit olivat kiehtoneet minua lapsesta asti, ja nyt pääsin opiskelemaankin kaikkea sitä, mistä olin aina lukenut intohimoisesti vapaa-ajallani. Kahden vuoden englannin opiskelun jälkeen vaihdoin pääaineekseni kulttuuriantropologian.

Samoihin aikoihin aloin opiskella Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Opintolinjasta oli tuolloin mahdollista suorittaa vain sivuainekokonaisuus. Muutoin olisin ehkä omistautunut sille kokonaan, olivathan Latinalaisen Amerikan maat ja kulttuurit tärkein kiinnostuksen kohteeni. Monitieteinen ja -metodologinen tutkimus oli äärimmäisen kiehtovaa. Muistaakseni opintolinja oli tuolloin vasta perustettu, ja sekä opettajat että opiskelijat olivat asiaan perehtyneitä ja innoissaan. Tärkeimmät yhteisöllisyyden kokemukset ja parhaimmat muistot opiskeluajoiltani ovatkin juuri Latinalaisen Amerikan tutkimuksen seminaareista ja illanvietoista. Tein kulttuuriantropologian graduuni liittyvän kenttätyön Meksikossa. (Gradun palautin itse asiassa vasta vuonna 2002 oltuani jo useita vuosia työelämässä.)

Suomentaminen kiehtoi minua kuitenkin edelleen ja aloin tähdätä kaunokirjallisuuden suomentajaksi. Meksikosta palattuani olin yhteydessä useisiin kustantamoihin ja pääsinkin tekemään suomennoksia, pääasiassa englannin kielestä mutta myös espanjasta, jota olin ensin opiskellut yliopiston kielikeskuksen kursseilla ja sitten harjoitellut käytännössä Meksikossa asumani vuoden aikana. Suomensin päätoimisesti jokusen vuoden, kunnes minut pyydettiin töihin Like Kustannukseen, jonka väkeen olin tutustunut suomennoshommissa. Ja sillä tiellä olen edelleen, 15 vuotta myöhemmin.

Likessä olen tehnyt töitä kustannustoimittajana, kustannuspäällikkönä ja nyt viimeiset viisi vuotta julkaisujohtajana. Yliopisto-opinnoista on jäänyt käteen kyky etsiä tietoa, lähdekriittisyys ja toivottavasti myös jonkinlaista laaja-alaisuutta.

Totuuden nimissä on sanottava, että matkani maailmalla ovat muokanneet minua yhtä paljon kuin opiskelutkin. Ties missä olisin ja mitä tekisin, jos olisin heti lukion jälkeen pyrkinyt ja vieläpä päässyt opiskelemaan. Muistan yliopistoajoiltani elävästi sen, kun englantilaisen filologian opiskelijayhdistyksen juhlissa minua viisi vuotta nuoremmat naiset harmittelivat sitä, etteivät olleet matkustelleet eivätkä valmistuttuaankaan pystyisi reissaamaan opintolainojensa takia.

Nykyinen työni Liken julkaisujohtajana on valtaisan mielenkiintoista ja monipuolista. Olen koko ikäni lukenut aina ja kaikkialla, joten on ollut todella palkitsevaa päästä valitsemaan ja tekemään hyviä kirjoja. Liken kustannusohjelma kattaa käytännössä kaikki omat mielenkiinnon kohteeni: musiikin, populaarikulttuurin, elokuvan, yhteiskunnalliset kysymykset ja tietenkin kaunokirjallisuuden.

Työssäni rakennan kustannusohjelmaa yhteistyössä kustannuspäälliköiden ja -toimittajien kanssa. Olen päivittäin yhteydessä kirjallisuusagentteihin ja -scoutteihin sekä ulkomaisiin kustantajakollegoihin, ja pari kertaa vuodessa käyn myös ammattilaisten kirjamessuilla, joilla ostetaan ja myydään kirjojen käännösoikeuksia. Tietenkin työskentelen myös kotimaisilla kirjamessuilla Helsingissä ja Turussa rakentamassa messuosastoa, houstaamassa kirjailijoita ja myymässä kirjoja. Mietin kansia ja formaatteja graafikkojen kanssa sekä osallistun markkinoinnin, viestinnän ja myynnin suunnitteluun. Vastuullani on myös budjetointi ja muita hallinnollisia tehtäviä. Luonnollisesti olen Liken henkilöstön esimies. Lyhyesti sanottuna kannan siis kokonaisvastuun Liken toiminnasta ja kehittämisestä.

Parasta työssäni on mahtavan intohimoinen työyhteisö sekä ihanat kirjailijamme, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin. Monista kirjailijoista on tullut hyviä ystäviä ja likeläiset ovat jo kuin perhettä.

• Sofi Oksasen tuoreimman Norma-romaanin upeaa julkistusjuhlaa vietettiin 23.9.2015. HSTV:n tilaisuudesta tekemän videotaltioinnin loppuosassa Päivi Paappanen lausuu kiitokset kirjailijalle ja esiintyjille (aikakoodi 1:28:15).