Takaisin

Outi Alanko-Kahiluoto

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto
14.6.1966, Helsinki

Filosofian tohtori 2007, filosofian lisensiaatti 1994, filosofian kandidaatti 1993 (yleinen kirjallisuustiede), Helsingin yliopisto

Kansanedustaja 2007
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Tutkija, assistentti, opettaja, Helsingin yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos 1993–2007
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 2005–

puheenjohtaja, Nytkis ry, 2015
puheenjohtaja, Vihreät Naiset, 2015
jäsen, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, 2015–2019

Julkaisut:
Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot 2007. Väitöskirja
Maurice Blanchot. Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan. ("La littérature et le droit à la mort"), suom. Nuori Voima 6/01, 14-28, NVL, 2001
Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. yhdessä Tiina Käkelä-Puumalan kanssa. SKS 2001.

Palkinnot ja erityissaavutukset:
Suomen Nuorisoyhteistyö-Allianssi ry:n kunniamaininta nuorisomyönteisestä toiminnasta kansanedustajana 2011
Allianssi ry:n myöntämä Eduskunnan nuorisomyönteisin kansanedustaja-palkinto 2013 ja 2015
Sotainvalidien ansioristi Suomen sotainvalidien eteen tehdystä työstä 2015

Kuva: Veikko Somerpuro
Tekstit: Outi Alanko-Kahiluoto (Tiia Niemelä, toim.)

Ay-aktiivista kansalaisaktiiviksi

En koskaan suunnitellut ryhtyväni poliitikoksi. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta opiskelijapolitiikasta tai poliittisista nuorisojärjestöistä. Liityin Vihreisiin keväällä 2004, haaveena päästä vaikuttamaan Itä-Helsingin kehnosti rahoitettuihin peruspalveluihin. Yllättäen tulin valituksi valtuustoon ensimmäisellä yrittämällä. Sama toistui kevään 2007 eduskuntavaaleissa.

Vaikka poliittinen toiminta oli minulle pitkään vierasta, olin yliopistolla työskennellessäni aktiivisesti mukana Tieteentekijöiden liitossa ja toimin jonkin aikaa jopa humanistien luottamusmiehenä. Vedin Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmää, koska halusin parantaa tuntiopettajien ja apurahansaajien kehnoa asemaa. Jouduin monesti pettymään palkansaajajärjestöjen haluttomuuteen puolustaa ei-työsuhteisia tutkijoita. Minusta oli kuvaavaa, että jouduin luopumaan akavalaisesta luottamusmiehen tehtävästäni jäädessäni tekemään tutkimustyötä apurahalla. Apurahansaajilla ei ollut ammattiliitossa edes luottamusmiestä.

Freelancereiden, apurahansaajien ja tuntiopettajien surkea asema ahdisti myös ystäviäni, joista iso osa työskenteli luovilla aloilla. Syntyi ajatus kansanliikkeestä prekariaatin aseman parantamiseksi. Syksyllä 2006 perustin ystävieni ja kollegoideni Pajari Räsäsen, Martti-Tapio Kuuskosken ja Laura Lindstetin kanssa Tatusotu-liikkeen. Nimi Tatusotu tuli sanoista ”Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan puolesta työskentelevä työryhmä”. Tavoitteenamme oli saada eri alojen luovan työn tekijät sosiaaliturvan piiriin. Järjestimme vaalien 2007 alla mielenosoituksen kulttuurialan työntekijöiden puolesta. Se oli suurin mielenosoitus tutkijoiden puolesta, jossa itse olen ollut mukana. Pääsimme kyltteinemme ja vaatimuksinemme läpi kaikissa medioissa, ja hetken kaikkialla puhuttiin apurahansaajien sosiaaliturvasta. Vaalien 2007 jälkeen pääsin tuoreena kansanedustajana kirjaamaan hallitusohjelmaan lupausta apurahansaajien sosiaaliturvan säätämisestä ja tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisesta. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta säädettiin vuoden sisällä vaaleista, mutta itsensä työllistävien työttömyysturvassa on edelleen vakavia puutteita.

Kuva: Veikko Somerpuro

 

 

Takaisin