M. A. Numminen vietti opintojen lomassa aikaa Helsingin yliopiston Päärakennuksen kahvilassa, jossa kokoontui humanisteista koostunut, viidenneksi tiedekunnaksi kutsuttu joukkio. Viides tiedekunta oli Nummiselle tärkeä opinahjo, mutta ei suinkaan ainoa. Hän aloitti opintonsa kansantaloustieteestä — tarkoituksenaan tulla kansantaloustieteen neroksi — mutta eksyi nopeasti filosofiaan ja sosiologiaan.

Sosiologiassa keskeisenä innoittajana oli Pekka Kuusen teos 1960-luvun sosiaalipolitiikka, joka avasi M. A. Nummisen silmät täysin uudenlaiselle ajattelulle.

Filosofiasta opinnot jatkuivat suomen kieleen, kielitieteisiin ja inuiitti- ja bantukieliin. Numminen osaa yhä näyttää niitä käsitelleiden kirjojen vanhat paikat kansalliskirjaston hyllyissä.

Miehen akateemista tietä muisteltiin myös vuonna 1997 opiskelijoille jaetussa, humoristisesti opiskelijaelämään perehdyttäneessä Varjo-opinto-oppaassa. Siinä Nummisen valinnat kerrottiin esimerkkinä omaperäisestä uraratkaisusta: ”M. A. Numminen opiskeli yliopistolla kaikkea mahdollista ja suoritti toistakymmentä johdantokurssia. Nykyään hän laulaa ja pukeutuu jänikseksi.”

Muistinvaraisesti toistettu tiivistys ei tee täyttä oikeutta Nummisen opinnoille. Valmistuminen jäi lopulta vähästä kiinni; gradun aineisto oli valmiina.

Aiheena oli esperanton kannatus Helsingin yliopiston ja Uumajan Socialhögskolanin opiskelijoiden keskuudessa. Päätuloskin selvisi. Noin kymmenen prosenttia vastaajista kannatti esperantoa yhteiseksi kansainväliseksi kieleksi maailmassa.

Toisaalta opintokuvaus tiivistää hyvin Helsinkiin -teoksesta välittyvän loputtoman uteliaisuuden. Kuka ihme ehtisi lukea tenttiin, kun kaiken aikaa tapahtuu niin paljon kiinnostavaa?

Opinnot olivatkin vain osa Nummisen sivistyshanketta. Vähintään yhtä tärkeänä osana oli avantgarden opiskelu ja pääsy taidepiireihin. Hän harrasti kokeellista musiikkia ja kirjoitti Ylioppilaslehteen metafyysisiä runoja.

— Jos ihminen ei alle 30-vuotiaana onnistu karistamaan sovinnaisuutta niskastaan, sitä on hyvin vaikea tehdä myöhemmin, Numminen huomauttaa.

Hyvän esimerkin tarjosi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajan Ilkka Malmbergin yritys ymmärtää säveltäjä Kaija Saariahon musiikkia. Malmberg kirjoitti aiheesta marraskuun 2012 Kuukausiliitteessä.

— Malmberg on varmasti liikkeillä oikeilla ajatuksilla, mutta yli 50-vuotiaana se ei ole helppoa.

Teksti on osa Juha Merimaan tekemään juttua M. A. Nummisesta, joka on julkaistu alun perin Yliopisto-lehdessä vuonna 2013: Juha Merimaa, ”Moderni ihminen”, Yliopisto-lehti 3/2013.