Porissa syntyneelle ja kasvaneelle Matti Hirvolalle Helsingin yliopisto tarjosi luonnollisen jatkumon lukion jälkeen. Lukion äidinkielen opettaja innosti Hirvolan antiikin kirjallisuuden ja kulttuurin pariin, jonka opiskelulle Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta tarjosi parhaimmat edellytykset.

– Jos ajattelee ennen kaikkea humanistisia tieteitä, Helsingin yliopistossa on Suomen laaja-alaisinta, vuosisatojen aikana tullutta osaamista. En edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Se oli päivänselvää, että tie vei Helsinkiin.

Klassillinen filologia ja latinan kielioppi ei kuitenkaan pitänyt otteessaan kovin kauan, vaan Hirvola vaihtoi parin vuoden jälkeen opiskelemaan yleistä historiaa ja valtiotieteelliseen tiedekuntaan kansantaloustiedettä.

– Ei klassillinen filologia niin kaukana ole historiasta. Minua on harmittanut, että en saanut latinan kielioppia tankattua päähäni. Ehkä suuren kaupungin valot sokaisivat. Kun tulet parikymppisenä opiskelemaan Helsinkiin, niin mielessä on jokunen muukin asia kuin latinan luennot.

Historian opinnoissaan Hirvola tosin keskittyi lähemmäksi nykyaikaa. Kiinnostus antiikkiin on noussut uudelleen vasta muutamia vuosia sitten.

– Meillä on muutaman vanhan opiskelukaverin kanssa tällainen harrastus, mitä me kutsumme kivikasojen kiertämiseksi. Kierretään erilaisia antiikin mestoja läpi ja fiilistellään. Vuonna 2008 käytiin Troijassa ja sitten piti nähdä kaikki muutkin paikat. Tänä kesänä vuorossa olivat Olympia, Sparta, Argos ja Ateena.

 

Tullessaan yliopistolle ja asettuessaan Satakuntataloon 70 muun opiskelijan kanssa, Hirvola joutui pohtimaan omaa tulevaisuuden ammatinvalintaansa. Monilla samassa talossa asuvilla oli nimittäin suhteellisen selvä urapolku tiedossa opintojensa kautta.

– Ajattelin silloin, että yksi jätkä opiskelee puunjalostusta, niin se päätyy johonkin metsäfirmaan töihin. Toinen opiskelee kauppakorkeassa rahoitusta ja palkataan pankkiin töihin. Minulla olisi klassillinen sivistys, mitä minä sillä teen? Suomi on melko teknokraattinen yhteiskunta, missä humanistisen koulutuksen arvostus esimerkiksi elinkeinoelämässä ei ole samalla tasolla kuin Euroopan vanhoissa sivistysmaissa.