Olin opiskeluaikoina, ja olen edelleen, ylpeä omasta yliopistostani. Olen aina välillä kehuskellut maailmalla sillä, että suomalainen yliopisto-opiskelu on ilmaista ja avointa kaikille. Ilmapiiri on avoin, opiskelu on suhteellisen vapaata ja, ennen kaikkea, opiskelumahdollisuudet eivät riipu varallisuudesta.

Humanistisessa tiedekunnassa minua viehätti nimenomaan se, että ei olla tavoittelemassa voittoa vaan pyritään oppimaan, tutkimaan ja siirtämään tietoa sukupolvelta toiselle. Tiede ja humanistiset arvot ovat keskiössä. Humanistisessa tiedekunnassa on aina kannustettu opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun. Se ei ole mitenkään itsestään selvää. Joissain maissa olen törmännyt vahvaan ”täytyy kysyä professorilta”-mentaliteettiin.

Olen kiitollinen professoreille ja muille opettajille niin suomen kielen kuin slavistiikankin laitoksilla ja muualla yliopistossa siitä, että heillä oli aina aikaa keskustella ja jakaa omaa asiantuntemustaan, eikä keskustelujen tarvinnut aina edes liittyä mihinkään konkreettiseen kurssiin taikka tehtävään. Muistan Essexissä professoreiden ajan tuntuneen olleen enemmän kortilla.

Itselleni sopi hyvin vapaampi opiskelutahti, varsinkin kun humanististen opintojen ohella kokeilin muitakin oppiaineita ja jopa korkeakouluja. Toisaalta ei ehkä ole huono asia, että tutkinnon suorittamiselle on sittemmin asetettu aikarajoja, jotta kannustetaan opiskelijoita saattamaan opinnot päätökseen. Itselläni jäi gradu roikkumaan useaksi vuodeksi, kun sain töitä otettuani kandin paperit. Mielestäni olennaista on joka tapauksessa säilyttää vapaa ja avoin, mutta kuitenkin tieteellisesti kriittinen ja ammattimainen opiskeluympäristö.

Yksi hienoimmista hetkistä yliopistolla oli saada oma julkaisu valmiiksi vuonna 2005. En sen pidemmälle jatkanut akateemista uraa, mutta koin antaneeni oman, konkreettisen panokseni kielitieteellisen tutkimuksen hyväksi. Julkaisu pohjautui kandidaatintutkielmaan ja graduuni eli se oli monen vuoden työn tulos.

• Znati and um(j)eti in Serbian, Croatian and Bosnian. Grammaticalisation of Habitual Auxiliaries. Slavica Helsingiensia, Helsingin Yliopisto, 2005.