Märta Tikkanen on ennen kokopäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymistään työskennellyt toimittajana, ruotsin lehtorina ja työväenopiston rehtorina, mutta ei niinkään aina taloudellisista syistä, vaan koska yhteiskuntaan osallistuminen oli ajan henki.

Hufvudstadsbladet vei Märta Tikkasen suoraan yliopistosta. Tämä oli työskennellyt lehdessä kesätoimittajana jo kolmena vuonna kunnes valmistuttuaan ryhtyi vakituiseksi journalistiksi.

– Minut olisi vakinaistettu jo aiemmin, mutta isä pani vastaan. Hän vaati, että minun piti saada maisterinpaperit ensin. Minä itkin ja huusin, mutta tottelin.

Valmistumisvuotenaan Märta meni naimisiin ensimmäisen miehensä, lääketiedettä opiskelevan Leif Ginmanin kanssa. Avioliitto päättyi kuitenkin pian, sillä Märta oli tavannut elämänsä rakkauden Henrik Tikkasen Hufvudstadsbladetissa.

Vuonna 1962 Märta Tikkasesta tuli Lauttasaaren Svenska Samskolan ruotsin kielen vanhempi lehtori. Tehtävä oli haastava, sillä lukion luokilla saattoi olla yli 40 oppilasta, eikä Tikkasella ollut aiempaa kokemusta opettamisesta.

– Pidin kovasti oppilaiden kanssa olemisesta ja opettamisesta, varsinkin kun sain puhua kirjallisuudesta, eikä tarvinnut puhua kieliopista. Koulu oli uusi ja me opettajat olimme suunnilleen samanikäisiä oppilaiden kanssa. Minä olin 25 ja vanhin oppilas 21. Opettajainhuoneessa oli kiva tunnelma.

Lämpimät välit oppilaisiin ovat säilyneet. Tikkanen pitää yhä yhteyttä Nils Torvaldsiin, joka on nykyisin EU-parlamentin jäsen.

– Hän aina haastoi minua tunneilla, että minkä takia maisteri tekee niin ja näin, yritti saada minua heikoille jäille, mutta ei onnistunut!

Torvalds unohti usein palauttaa kotiaineensa, joten kerran Tikkanen ilmoitti hänelle, että hänen olisi tuotava aine opettajalle kotiin ennen kello yhdeksää illalla.

– Kun Nicke sitten tuli, Henrik oli kotona ja jäi sohvalle tämän kanssa juomaan teetä ja juttelemaan. Puoli yhdeltä yöllä soitti Nicken vihainen äiti, joka ihmetteli, miten naispuolinen opettaja pitää nuoren oppilaansa luonaan näin myöhään yöhön, Tikkanen nauraa.

Vuonna 1966 Märta Tikkanen jäi kotiin hoitamaan neljää lasta. Noina vuosina hän julkaisi myös kaksi ensimmäistä kirjaansa. Taloudellista pakkoa työskentelyyn ei ollut, koska taiteilija ja kirjailija Henrik Tikkanen elätti perheen. Kotiin jääminen ei kuitenkaan ollut se, mitä Märta Tikkanen halusi elämältään.

– Henrik oli vihainen minulle, kun en lopettanut työtäni. Hän sanoi, että kun on neljä lasta, niin silloin saa jo nainen olla kotona. Minä vastasin, että tämä nainen ei halua olla kotona, vaan tehdä työtä ja olla yhteiskunnassa mukana.

1970-luvun alussa Tikkasesta tuli Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston rehtori.

– Silloin 70-luvulla todella kuului elämään se, että piti olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja kantaaottava. Työväenopisto oli tähän ihannetyöpaikka. Rehtorina pystyin järjestämään vaikka mitä.

Työväenopiston osin konservatiiviselle johtokunnalle asiat piti osata muotoilla oikein.

– Kun halusin järjestää keskustelun Pohjois-Afrikan vallankumouksista, kutsuin sitä nuubialaiseksi panoramaksi, joka vaikutti matkailuteemalta. Iloitsin keksiessäni otsikoita, jotka menivät läpi.

Suurimmat taistelut Tikkanen kävi johtokunnassa kuitenkin siitä, oliko työväenopiston ohjelmassa mukana liikaa naisia ja oliko se liian feministinen.

Lukukaudet hän omisti työlleen, mutta odotti kesiä, jolloin saisi kirjoittaa. Silloin hän saattoi istua öisinkin kotinsa punaisella sohvalla kirjoittamassa.

Seitsemän vuoden jälkeen Tikkanen pyysi virkavapaata vuoden, eikä palannut enää sen jälkeen toimeensa.

– Yhtälö oli liian rankka, kun piti hoitaa työn lisäksi neljä lasta, taiteilijamies ja vielä julkaista jotain. Vapaaksi kirjailijaksi jääminen oli ihanaa, sitä minä halusin tehdä eniten.