Märta Tikkanen päätti jo lapsena, että kun hän kasvaa isoksi, hän kirjoittaa kirjoja. Hänen äitinsä luki lapsille satuja ja pieni Märta myös kirjoitti niitä. Isompana hän siirtyi kirjoittamaan lempikirjojensa Välskärin kertomusten ja Tuulen viemää innoittamia tarinoita.

– Luin ja kirjoitin paljon kuten edelleenkin. Oli ilmiselvää, että menen opiskelemaan kirjallisuutta.

Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä syksynä vuonna 1953 Märta vaelsi epävarmana yliopiston käytäviä. Uusien opiskelijoiden piti ilmoittautua, mutta missään ei ollut ohjeita, mihin mennä. Kun ilmoittautuminen lopulta onnistui, piti vielä kätellä rehtori.

– Sinne jonotettiin. Jännitin sitäkin, vaikka se oli vain lyhyt käsipäivää ja tervetuloa ja pois, Tikkanen kertoo.

Kirjallisuuden opiskelija rakasti myös kieliä. Tikkanen suoritti latinan pro exercition ja nautti siitä.

– Latina muistutti vähän saksaa, joka oli kolmas opiskelemani kieli. Latina oli kieliopiltaan samantapaista paitsi vielä monimutkaisempaa, haastetta aivoille. Muut opiskelijat huokailivat kovasti luennoilla, mutta mulla oli kivaa.

Siihen aikaan Tikkanen luki, mitä häntä kiinnosti, eikä miettinyt, miten aikanaan saisi elantonsa. Eniten häntä kiinnosti kuitenkin pohjoismainen kirjallisuus, varsinkin norjalaiset Ibsen, Obstfelder ja Bjørnson.

Pro gradu -tutkielman Tikkanen kirjoitti ruotsalaisesta runoilijasta Gustav Frödingistä.

– Professorini Olof Enckell olisi halunnut minun valitsevan Edith Södergranin tutkimuskohteekseni, koska hän itse tutki Södergrania. Pyysin kuitenkin, että saisin kirjoittaa Frödingin viimeisistä runoista ennen kuin hän sairastui skitsofreniaan. Ne ovat hienoja ja järkyttäviä, kertovat mielen järkkymisestä. Enckell suostui siihen.

Tikkasen mukaan hänen kirjoittamisensa perustuu lukemiselle, myös sellaisten kirjojen lukemiselle, mistä ei pidä.

– Kaikesta lukemastaan oppii. Vaikka ei pitäisi sisällöstä, voi silti pohtia, miten se on rakennettu ja miksi en pidä siitä. Pitkään minulla oli periaate, että kun kerran kirjailija on nähnyt vaivan ja kirjoittanut kirjan, niin kirja on luettava loppuun. Siitä olen luopunut. Nyt luen 20 sivua alusta ja katson ihan viimeiset sivut. Jos ne kiinnostavat ja tuntuu, että välissä on tapahtunut paljon, jatkan lukemista. Jos taas lopputulos tuntuu ennalta arvattavalta, jätän kesken.