Kun Märta Tikkanen meni laudatur-seminaariin, siellä oli hänen lisäkseen vain kaksi muuta opiskelijaa – ranskalainen Jean Bry sekä Jörn Donner.

– Professori Olof Enckell kutsui minua koko ajan pelkästään frökeniksi, neidiksi.

Tikkanen oli tunnollinen opiskelija, joka jaksoi lukea. Donnerin elämäntilanne oli toinen.

– Jörnillä oli pieniä lapsia ja hän valvoi näiden kanssa öisin, joten hän oli usein nukahtamaisillaan ja vajoamassa pöydän alle – varsinkin silloin kun minä puhuin.

Tikkanen ja Donner tenttivät yhdessä suullisesti ruotsinkielistä kirjallisuutta. Enckell alkoi kysellä opiskelijoiltaan 1700-luvun kirjailijoista.

– Kun Enckell kysyi Donnerilta jotain, tämä alkoi valua lattialle. 'Entäs Fröken?' hän kysyi sitten. No, fröken tietysti osasi kaiken. 'No, mitä tietää herra Donner Kellgrenistä?' Ja taas Jörn valui pöydän alle, muistelee Tikkanen huvittuneena.

Lopulta Donner ja Tikkanen saivat samat arvosanat.

– Se johtui tietysti siitä, että Jörn hallitsi erinomaisesti Elmer Diktoniuksensa, josta hän teki gradunsakin.