Päivän politiikasta puhuttaessa professori Markku Henriksson soimaa hallitusta yliopiston unohtamisesta ja pohtii samalla maan tulevaisuutta ja omaa osuuttaan tapahtumiin.

– Hallitukselta on silkkaa hölmöilyä leikata koulutuksesta ja kehitysavusta. Päätökset pistävät miettimään missä kohdin minä ja kollegani olemme tehneet väärin. Suuri osa päättäjistä on kuitenkin loppupeleissä meidän kasvattamiamme.

Samalla tavoin Henriksson kertoo kokevansa mielipahaa antamistaan heikommista arvosanoista.

– Minulla on ollut ankaran arvostelijan maine, vaikka olenkin ehkä muuttunut lepsummaksi myöhemmillä päivillä. Matalien arvosanojen antaminen on toisaalta tuntunut pahalta. Sitä ottaa asian itseensä ja kokee epäonnistuneensa työssään.

Ankarien arvostelukriteerien ohella professori Henriksson tunnettiin laitoksella myös työpöytänsä antimista. Hänellä oli nimittäin tapana pitää työhuoneensa pöydällä tarjolla suklaata.

– Väki kävi napsimassa herkkuja, mutta suklaa toimi myös eräänlaisena houkuttimena. Minä sain samalla yhden tai kahden suklaapalan hinnalla informaation jyväsiä, jotka osoittautuivat usein paljon hintaansa arvokkaammiksi.

Toisaalta opetuksen kautta ja tieteellisellä yhteistyöllä voidaan myös luoda parempaa maailmaa. Henriksson on iloinen vuosien aikana luomistaan ystävyyssuhteista ja siitä, että hän on osiltaan auttanut ihmisiä yhteen.

– Oman ammattini parhaimpina puolina mainittakoon se, että on päässyt tapaamaan maailman älykkäimpiä ihmisiä, joista suuri osa on ollut opiskelijoita.