Takaisin

Markku Henriksson

Markku Ilmari Henriksson
4.9.1949, Helsinki

Valtiotieteen kandidaatti, maisteri (poliittinen historia) 1973, valtiotieteen lisensiaatti 1985 ja valtiotieteen tohtori 1988, Helsingin yliopisto

Yhdysvaltain tutkimuksen professori, Helsingin yliopisto, Renvall-instituutti (nyk. maailman kulttuurien laitos) mvs ja vt 1996–1999 ja viran vakinainen haltija 1999–2014
Historian lehtori, Tampereen yliopisto, Historiatieteen laitos 1990–1999
Vs. johtaja, Helsingin yliopisto, Renvall-instituutti, 1990–1992
Ulkoeurooppalaisten maiden historian assistentti, Helsingin yliopisto, Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitos (myöh. Renvall-instituutti) useita jaksoja viransijaisena ja viran varsinaisena haltijana vuosina 1975–1990

Julkaisutoiminta

Kunnianosoitukset
D.Lett., h.c., York University, Toronto, 1995
Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki 2004
Western History Associationin kunniajäsenyys 2005 (ensimmäisenä Yhdysvaltain ulkopuolisena)
American Indian History Lifetime Achievement Award 2013 (ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana Pohjois-Amerikan ulkopuolisena)
Helsingin yliopiston ansiomerkki pitkäaikaisesta palvelusta 2013
Helsingin yliopiston mitali 2014
The International Council for Canadian Studies Certificate of Merit, 2014

Teksti: Olli Siitonen

Päättäjistä ja tulevaisuudennäkymistä

Päivän politiikasta puhuttaessa professori Markku Henriksson soimaa hallitusta yliopiston unohtamisesta ja pohtii samalla maan tulevaisuutta ja omaa osuuttaan tapahtumiin.

– Hallitukselta on silkkaa hölmöilyä leikata koulutuksesta ja kehitysavusta. Päätökset pistävät miettimään missä kohdin minä ja kollegani olemme tehneet väärin. Suuri osa päättäjistä on kuitenkin loppupeleissä meidän kasvattamiamme.

Samalla tavoin Henriksson kertoo kokevansa mielipahaa antamistaan heikommista arvosanoista.

– Minulla on ollut ankaran arvostelijan maine, vaikka olenkin ehkä muuttunut lepsummaksi myöhemmillä päivillä. Matalien arvosanojen antaminen on toisaalta tuntunut pahalta. Sitä ottaa asian itseensä ja kokee epäonnistuneensa työssään.

Ankarien arvostelukriteerien ohella professori Henriksson tunnettiin laitoksella myös työpöytänsä antimista. Hänellä oli nimittäin tapana pitää työhuoneensa pöydällä tarjolla suklaata.

– Väki kävi napsimassa herkkuja, mutta suklaa toimi myös eräänlaisena houkuttimena. Minä sain samalla yhden tai kahden suklaapalan hinnalla informaation jyväsiä, jotka osoittautuivat usein paljon hintaansa arvokkaammiksi.

Toisaalta opetuksen kautta ja tieteellisellä yhteistyöllä voidaan myös luoda parempaa maailmaa. Henriksson on iloinen vuosien aikana luomistaan ystävyyssuhteista ja siitä, että hän on osiltaan auttanut ihmisiä yhteen.

– Oman ammattini parhaimpina puolina mainittakoon se, että on päässyt tapaamaan maailman älykkäimpiä ihmisiä, joista suuri osa on ollut opiskelijoita.

Osterinpyyntiä Chesapeake-lahdella 2012.

 

Takaisin