Takaisin

Markku Henriksson

Markku Ilmari Henriksson
4.9.1949, Helsinki

Valtiotieteen kandidaatti, maisteri (poliittinen historia) 1973, valtiotieteen lisensiaatti 1985 ja valtiotieteen tohtori 1988, Helsingin yliopisto

Yhdysvaltain tutkimuksen professori, Helsingin yliopisto, Renvall-instituutti (nyk. maailman kulttuurien laitos) mvs ja vt 1996–1999 ja viran vakinainen haltija 1999–2014
Historian lehtori, Tampereen yliopisto, Historiatieteen laitos 1990–1999
Vs. johtaja, Helsingin yliopisto, Renvall-instituutti, 1990–1992
Ulkoeurooppalaisten maiden historian assistentti, Helsingin yliopisto, Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitos (myöh. Renvall-instituutti) useita jaksoja viransijaisena ja viran varsinaisena haltijana vuosina 1975–1990

Julkaisutoiminta

Kunnianosoitukset
D.Lett., h.c., York University, Toronto, 1995
Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki 2004
Western History Associationin kunniajäsenyys 2005 (ensimmäisenä Yhdysvaltain ulkopuolisena)
American Indian History Lifetime Achievement Award 2013 (ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana Pohjois-Amerikan ulkopuolisena)
Helsingin yliopiston ansiomerkki pitkäaikaisesta palvelusta 2013
Helsingin yliopiston mitali 2014
The International Council for Canadian Studies Certificate of Merit, 2014

Teksti: Olli Siitonen

Dokulasta Renttulaksi

Markku Henriksson aloitti 1970-luvun puolivälissä ulkoeurooppalaisten maiden historian assistenttina Helsingin yliopiston Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitoksella, joka kantoi Renvall-instituutin nimeä 1980-luvulta aina vuoteen 2010 asti. Dokulaksi ristityn yksikön tarkoituksena oli ottaa huomioon perinteisessä historiantutkimuksessa varjoon jäävät alueet. Ajan kuluessa laitos alkoi muovautua uuteen suuntaan.

Pohjoisamerikkalaisilla Bicentennial-professoreilla oli oma vaikutuksensa laitoksen muokkautumisessa ja 1980-luvulla Dokulassa alettiin kasvavissa määrin keskustella poikkitieteellisestä lähestymistavasta. Lisäksi eri aineiden opiskelijat toivat mukaan oman alansa kysymyksiä ja katsontakantoja. Yhdysvalloissa tiedekuntarajojen yli liikuttiin tuohon aikaan herkemmin, mutta Suomessa jo eri historia-aineiden yhteen tuominen tuntui erikoiselta.

– Muutos lähti liikkeelle assistenteista ja tapahtui ikään kuin vahingossa. Laitoksen vallankumouksellinen aines halusi siirtyä ”beyond history”, ja lopulta päätimme tekevämme alue- ja kulttuurintutkimusta. Perinteisen lokeroinnin sijaan tahdoimme palata tutkimuksen juurille ja otimme tutkimuksen lähtökohdaksi itse alueen. Vasta tämän jälkeen valittuun kohteeseen sovellettiin eri tieteenalojen metodeja.

Yhteisöllisestä toiminnasta saatiin viitteitä jo laitoksen Meritullinkadulla vanhassa asuinhuoneistossa sijainneissa alkuperäisissä tiloissa. Henkilökunnan huoneet oli ripoteltu ympäri amanuenssin työtilaa, joka toimi eräänlaisena viestejä välittävänä hermokeskuksena.

– Laitoksen fyysinen muoto oli tutkimuksen ja yhteistyön kannalta ihanteellinen. Käytävä voi toimia hallinnollisessa mielessä, muttei ole yhteisöllisyyden kannalta oivallisin.

Laitos vaihtoi nimensä Renvall-instituutiksi 1980-luvulla ja se liitettiin vuoden 1992 alusta Humanistisen tiedekunnan alaisuuteen. Samoihin aikoihin Renttula sai tilat Topelia-korttelin A-rapun alakerrasta.

Henrikssonin astuttua McDonnell-lahjoitusprofessuurin tarjoamaan virkaan alettiin sivuaineopintojen ohelle kaavailla omaa Pohjois-Amerikan tutkimuksen oppiainetta. Henriksson kävi yhdessä Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Martti Pärssisen kanssa neuvotteluja, joiden seurauksena oppiaineista tuli vuonna 2000 tutkintoon johtavia opintokokonaisuuksia.

Kenttätöissä, Bay of Islands, Katamai National Park, 1991.

 

Takaisin