Minulle on tärkeää ylläpitää kosketusta kentällä työskenteleviin opettajiin. Olen vuosien aikana pitänyt useita seminaareja suomalaisille englanninopettajille. Toimin myös Ylioppilastutkintolautakunnan englannin kielen sensorina, joten minulla on melko hyvä kuva siitä, millä tasolla englannin kielen osaaminen Suomessa on.

Viime vuosina on väitetty, että kirjoitetun englannin kielen osaaminen on laskussa. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksesta sanoisin, että asianlaita ei ole tämä. Merkittävää sen sijaan on tietoteknisen vallankumouksen tuoma lisääntynyt ymmärrys globaaleja kysymyksiä ja eri kulttuureja kohtaan. Esimerkiksi vuonna 2015 monet ylioppilaskokelaat kirjoittivat tiedostavalla tavalla ajankohtaisista asioista – ei ainoastaan Suomeen, vaan Venäjään ja Yhdysvaltoihinkin liittyen.

Järjestökentällä olen toiminut Helsingissä sijaitsevan Finnish-British Societyn varapuheenjohtajana ties kuinka kauan. Viime aikoina järjestämiämme tilaisuuksia oli muun muassa draamanlausuntatilaisuus ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistoksi.

Koska olen britti, jota Amerikka on aina kiehtonut, minulla on ollut läheinen suhde entiseen Renvall-instituuttiin (Pohjois-Amerikan tutkimuksen opintolinjaan). Erityisesti olen osallistunut joka toinen vuosi pidettävien ”Maple Leaf and Eagle Conference of North American Studies” -konferenssien järjestämiseen. Maple Leaf and Eagle -konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1986. Sittemmin se on kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista ja arvostetuimmista Amerikan-tutkimuksen konferensseista.