Lakeuden tumma ylpeä tytär on kuvaus, jota monet eteläpohjalaiskirjailijat ovat käyttäneet teoksissaan. Heidän mukaansa me Etelä-Pohjanmaalla kasvaneet naiset olemme itsellisiä ja työteliäitä. Seurassa otamme aina oman paikkamme näkyvästi. Ylpeys ei tässä kuvannossa tarkoita ylimielisyyttä, vaan sitä, että tietää kuka on ja mistä tulee. Kirjailijoiden mukaan meistä tulee vanhoja naisia, joissa elää viisaus.

Kasvupaikka, Kurikan Mietaankylä, antoi vahvat eväät. Yhteisöllisyys oli aina läsnä ja lapsuuden päivät kuluivat urheilukentällä tai jokirannassa. Näiltä ajoilta on peräisin tavoite liikkua vähintään tunti päivässä.

Elämäni yliopisto oli Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Tärkeitä paikkoja olivat myös Porthanian ja Päärakennuksen kuppilat.

Historian laitoksella Heimolassa ilmapiiri oli hyvin akateeminen, mutta samalla ”syliinsäsulkeva”. Monista opettajista tuli kavereita, joiden kanssa on tavattu vuosikymmenien ajan.

Historia, valtio-oppi ja tiedotusoppi antoivat hyvät eväät toimittajan työlle. Jo kolmikymppisenä siirryin kuitenkin tiedottajaksi. Pisimmät työjaksot olen tehnyt Suomen Kuntaliiton viestintäpäällikkönä sekä eduskunnan tiedotuspäällikkönä/tieto- ja viestintäjohtajana.

Huikeaa työssäni ovat suuret ja tärkeät asiat, mielenkiintoiset ihmiset sekä kansainvälisyys. Koen, että voin olla omalta pieneltä osaltani tukemassa demokratiaa ja luomassa parempaa Suomea ja maailmaa.