Vietettyäni viisi vuotta tutkien väitöskirjaani varten kirjallisuuden Helsinkiä, tunsin tarvitsevani jotain aivan muuta. Halusin ottaa etäisyyttä kuvitellusta kaupungista, ja lähestyä nykypäivän todellista ja käsin kosketeltavaa kaupunkimiljöötä uudesta näkökulmasta. Sen sijaan että etsisin kaupunkia kirjallisuudesta, halusin etsiä kirjallisuutta kaupungissa: kerronnallisia rakenteita uusien kaupunginosien suunnittelussa.

Tällä hetkellä tutkin kertomusten käyttöä ja niiden rakenteita Helsingin ranta-alueiden suunnittelussa. Erityisesti tarkastelen kahta rakenteilla olevaa kaupunginosaa: Kalasatamaa ja Jätkäsaarta. Tavoitteenani on tutkia suunnitteludokumentteja kirjallisuudentutkimuksen käsitteiden ja metodien avulla. Onko mahdollista lukea suunnitteludokumenttia eräänlaisena kehitysromaanina? Kuinka tärkeitä retoriset keinot, kuten metaforien käyttö, ovat argumentoitaessa muutoksista kaupunkimiljöössä? Ja miten suunnitelmat sijoitetaan laajempaan kerronnalliseen kehykseen, johon sisältyy markkinointia, sosiaalista mediaa ja kaupunkilaisten osallistumista?