Aloitin opiskelun todenteolla aika myöhään, 27-vuotiaana. Olin kyllä ehtinyt suorittaa jonkin verran musiikkitieteen opintoja 1990-luvun lopulla, mutta silloin muusikon ura tempaisi mukaansa. Vietettyäni vuoden Pariisissa tajusin, että lapsesta saakka kiinnostanut filosofia saattaisi olla kiinnostava opiskelun kohde.

Niin se tosiaan oli! Muistan ikuisesti, kun kävin lainaamassa Aleksandria-kirjastosta ensimmäisiä tenttejä varten Immanuel Kantin Prolegomenan. Jo takakansiteksti tempaisi mukaansa! Vaimoni ihmetteli keskiviikkoaamuisin, miten lähdin tentteihin intoa puhkuen. Mutta ei siinä ollut minusta mitään ihmeellistä. Pääsinhän kirjoittamaan taas pari–kolme tuntia milloin filosofian historiasta, milloin metafysiikan saloista.

Oikeastaan opin nauttimaan oppimisesta kunnolla vasta kun löysin filosofian opinnot. Suoritin maisterintutkinnon nopeasti, opinnot ja gradu olivat kasassa kahdessa vuodessa aloittamisesta. Täydentelin vielä kevään 2007 tutkintoani kunnes sain jatko-opintopaikan Jyväskylän yliopistosta ja pääsin aloittamaan väitöstutkimustani. Minulle opiskelu oli tutkimusmatkailua: maailman ikiaikaisten mysteerien pariin sukeltamista.