Humanistilla on rajattomat mahdollisuudet valita urapolkujaan. Sen oivallan vasta nyt, jo useamman pikku uran tehneenä. Kun olin jättänyt graduni tarkastukseen, etsin puhelinluettelosta taide -alkuisia työpaikkoja. Pirautin Suomen Taiteilijaseuraan, ja ilmoitin saapuvani sinne nyt töihin. Sehän sopi, jos vain ei palkkaa tarvinnut maksaa. Pian he kuitenkin huomasivat, että palkkaakin kannatti maksaa ja tyttöhän osaa vaikka mitä. Ilolla ja innolla opin tehokkaasti joka päivä uutta käytännön tekemistä, osasin itsenäisesti oppia.

Pian kuitenkin tarvitsin vakituisen työpaikan. Lukuisiin avoimiin hakemuksiin vastasi Nokia Oyj, joka tarvitsi graafista suunnittelua osaavaa, visuaalisen kulttuurin asiantuntijaa suunnitellessaan ”kamerapuhelinten” ja niihin liittyvien palvelujen lanseeraamista.

Nokialla vierähtikin sitten 10 vuotta erilaisissa markkinointipäällikön tehtävissä Euroopan alueella. Tavoitteena oli tehdä innovatiivisia uusia markkinointiratkaisuja yhdessä erilaisten luovien toimistojen ja eri alojen edustajien kanssa. Työ oli monialaista luovaa kehittelyä, missä vain taivas oli rajana.

Pelkkä ideointi ja luovuus eivät kuitenkaan riittäneet, vaan oli tartuttava toimeen ja vietävä uudet sitouttavat ratkaisut markkinoille saakka. Elämys oli kaiken keskiössä. Emme olleet ”myymässä huulipunaa, vaan toivoa”.

Myös estetiikan tieteenalan keskiössä on elämys. Elämystä ja ihmisen konkreettista maailmassaolon tapaa on tärkeää ymmärtää kokonaisvaltaisesti.