Olen kasvanut Saksassa, mutta elänyt noin viimeiset kymmenen vuotta Suomessa, minkä takia opin tuntemaan suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan erittäin hyvin. 50-prosenttisena saksalaisena ja 50-prosenttisena suomalaisena olen siis tavallaan Suomen Saksan-instituutin taustalla olevan idean ruumiillistuma. Tehtäväni on tuoda ihmisiä yhteen ja luoda saksalais-suomalaisia verkostoja, jolloin molempien kulttuurien tuntemus on hyvin tärkeää.

Suomessa viettämäni kymmenen vuotta olivat todella tärkeitä niin kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti kuin poliittisestikin. Sain seurata tämän hetken vallitsevia teemoja paikan päältä ja tiedän, mistä lähtökohdista niihin liittyvä ajankohtainen keskustelu on syntynyt. Eikä minusta muuten ole ikinä tuntunut, että eläisin kaksikielisen, monikansallisen taustani takia kahden maailman välissä, kyse on yksinkertaisesti minun omasta maailmastani.

Siihen asti kunnes minut nimitettiin Suomen Saksan-instituutin johtajaksi, työskentelin tutkijana yliopistossa. Ympäristön vaihdos ilmenee ennen kaikkea työtahdin muutoksena. Laatimani tieteellinen artikkeli on ollut tällä hetkellä jo vuoden arvioitavana ja sitä ennen käytin vuoden tutkimustyöhön ja tekstin kirjoittamiseen, mitä edelsi vuosi apurahojen hakemista tutkimustyötä varten. Tämä kokemus on ollut arvokas koulu instituutin pitkäaikaisprojekteja varten.

Väitöskirjaa tehdessäni kehittyi taitoni analysoida monimutkaisia ongelmia ja tarkastella sekä arvioida niitä kontekstissaan, mikä on osoittautunut erittäin hyödylliseksi nykyisessä työssäni. Instituutin työarjessa asioista täytyy kuitenkin usein päättää nopeasti ja ne on saatava ripeästi rullaamaan, mikä eroaa täysin aikaisemmasta työympäristöstäni.

Työ instituutissa on erityisen mielenkiintoista sen takia, että meillä on mahdollisuus yhdistää tiede, talous ja taide. Taannoin instituutissa pidettiin keskustelutilaisuus vaatteiden ja pukeutumisen merkityksestä. Tilaisuus oli osa ohjelmaa, joka liittyi samaan aikaan instituutin tiloissa esillä olevaan näyttelyyn ”Helsinki Dresses”. Näyttely esitteli suunnittelija Anne Mustarastaan Helsingin rakennuksista inspiraationsa saaneita pukuja. Keskustelutilaisuuteen ”Undressing the Meaning of Dress” olimme kutsuneet muotisuunnittelijan Mert Otsamon ja kaksi työssään muotia ja sen merkitystä pohtivaa tutkijaa: Annamari Vänskän ja italialaisen Antonella Giannone (Weißensee-korkeakoulu). Tilaisuuden juonsi Sami Sykkö, ja viihdyttävät ja mielenkiintoiset keskustelut vaatteiden ja muodin merkityksestä vetivät paikalle noin 60 kuulijaa.