← Takaisin

Karl Ferdinand Ignatius

Karl Emil Ferdinand Ignatius
27.10.1837, Pori – 11.9.1909 Helsinki

Filosofian kandidaatti (historia), maisteri 1860, lisensiaatti 1862, tohtori 1864, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Johtajan avustaja 1865–1868, johtaja 1868–1875, tirehtori 1875–1885, Tilastollinen päätoimisto (–1870 Väliaikainen tilastovirasto, –1884 Tilastollinen toimisto)
Pohjoismaiden historian ja Suomen tilastotieteen dosentti 1865, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Senaattori, kamaritoimituskunnan päällikkö 1885–1900, 1905–1908
Porvarissäädyn valtiopäiväedustaja 1877–1878, 1882, 1885, 1904–1905
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1878, 1903–1905

Suomen Maantieteellisen seuran perustajajäsen 1888, puheenjohtaja 1888–1889, kunniajäsen 1907
Suomen tiedeseuran jäsen 1879
Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1877–1885
Suomen historiallisen seuran perustajajäsen 1875, puheenjohtaja 1877–1878, 1884–1885, 1900–1901

Kunnianosoitukset
Italian Kruunu-r. ups. 1884.
P. Vladimirin R 4 1883, R 3 1887
P. Annan R 2 1880, R 1 1897
P. Stanislauksen R 2 1876, R1 1892

Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin
Tekstit: Tomas Sjöblom

Tilastotiedot julkaisuiksi

Karl Emil Ferdinand Ignatius kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan historiaa vuonna 1855. Häntä kiehtoi erityisesti tilastotieteellinen näkökulma. Tilastojen pariin muodostuikin pitkä ja tuottelias ura.

Ignatius valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1860 ja neljä vuotta myöhemmin tohtoriksi. Hänen tohtorinväitöskirjansa käsitteli Suomen sisäisiä oloja kuningas Kaarle X Kustaan aikana. Muissakin varhaisissa tutkimuksissaan Ignatius pyrki valaisemaan erityisesti Suomen 1600-lukua tilastollisesti. Myöhemmin hän kirjoitti muun muassa kymmeniä elämäkertoja Biografiseen nimikirjaan sekä suuren Suomen maantiede kansalaisille I–III -sarjan (1880–1890).

Tuore filosofian tohtori Ignatius valittiin vastaperustetun Väliaikaisen tilastoviraston johtajan avustajaksi vuonna 1865. Heti ensi töikseen hän laati merenkulku- ja ulkomaankauppatilaston vuosilta 1856–1865 tullilaitoksen tietojen perusteella. Siitä muodostui Suomen virallisen tilaston kaksi ensimmäistä nidettä, jotka ilmestyivät vuonna 1866.

Senaatti myönsi Ignatiukselle matka-apurahan vuodelle 1867. Hän matkusti Eurooppaan tutustumaan eri maiden tilastovirastoihin ja -käytäntöihin ja osallistui kansainväliseen tilastokongressiin Firenzessä. Matkallaan Ignatius aloitti kansainvälisten tilastoalan suhteiden luomisen, joita sittemmin aktiivisesti ylläpiti ja kehitti. Hän kutsuttiinkin Kansainvälisen tilastoinstituutin jäseneksi jo sen perustavassa kokouksessa vuonna 1885.

Palattuaan matkaltaan vuonna 1868 silloin vain 30-vuotias Ignatius nimitettiin tilastoviraston johtajaksi. Hän ryhtyi heti soveltamaan käytäntöön ulkomaanmatkaltaan tuomiaan tietoja ja taitoja uudistaakseen viraston toimintaa ja tavoitteita. Jo vuonna 1870 Ignatiuksen aloitteesta järjestettiin ensimmäinen Suomen suurimpien kaupunkien väestölaskenta. Samana vuonna ilmestyi Suomen virallisen tilaston ensimmäinen väestötilastovihko.

Kun väliaikainen tilastotoimisto vakinaistettiin vuonna 1870, Ignatiuksesta tuli sen johtaja. Viisi vuotta myöhemmin tilastoa laajennettiin, ja titteli vaihtui tirehtoriksi. Ignatiuksen keskeisimpiä tavoitteita Suomen tilastotoimen uudistamisessa olivat sanallisten kuvausten korvaaminen luvuilla sekä eri alojen tärkeimpien tilastotietojen kokoaminen yhteisiin julkaisuihin. Suomen ensimmäinen tilastollinen vuosikirja ilmestyi vuonna 1879.

Senaatti hyväksyi K. F. Ignatiuksen aloitteen eri alojen tilastotietojen kokoamisesta samaan julkaisuun vuonna 1879. Samana vuonna ilmestyi Suomen ensimmäinen tilastollinen vuosikirja. Kuva: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879.​
Senaatti hyväksyi K. F. Ignatiuksen aloitteen eri alojen tilastotietojen kokoamisesta samaan julkaisuun vuonna 1879. Samana vuonna ilmestyi Suomen ensimmäinen tilastollinen vuosikirja. Kuva: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1879.​

Viraston tehtävät ja työvoima kasvoivat vuosien mittaan. Ignatius suunnitteli kuitenkin kaikki viraston julkaisut ja kirjoitti niiden tekstejä itse, kunnes vuonna 1885 erosi viraston palveluksesta. Silloin Suomen virallinen tilasto käsitti jo 8 eri osasarjaa. Karl Ferdinand Ignatius oli luonut Suomeen modernin tilastotoimen.

Lähteet

Kirjoittaja

Karl Ferdinand Ignatius

Karl Emil Ferdinand Ignatius
27.10.1837, Pori – 11.9.1909 Helsinki

Filosofian kandidaatti (historia), maisteri 1860, lisensiaatti 1862, tohtori 1864, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Johtajan avustaja 1865–1868, johtaja 1868–1875, tirehtori 1875–1885, Tilastollinen päätoimisto (–1870 Väliaikainen tilastovirasto, –1884 Tilastollinen toimisto)
Pohjoismaiden historian ja Suomen tilastotieteen dosentti 1865, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Senaattori, kamaritoimituskunnan päällikkö 1885–1900, 1905–1908
Porvarissäädyn valtiopäiväedustaja 1877–1878, 1882, 1885, 1904–1905
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1878, 1903–1905

Suomen Maantieteellisen seuran perustajajäsen 1888, puheenjohtaja 1888–1889, kunniajäsen 1907
Suomen tiedeseuran jäsen 1879
Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1877–1885
Suomen historiallisen seuran perustajajäsen 1875, puheenjohtaja 1877–1878, 1884–1885, 1900–1901

Kunnianosoitukset
Italian Kruunu-r. ups. 1884.
P. Vladimirin R 4 1883, R 3 1887
P. Annan R 2 1880, R 1 1897
P. Stanislauksen R 2 1876, R1 1892

Kuva: Museovirasto / Daniel Nyblin
Tekstit: Tomas Sjöblom

← Takaisin