Tällä hetkellä olen Suomen ulkoministeriön palveluksessa Ramallahissa, miehitetyllä palestiinalaisalueella, kehityspolitiikan erityisasiantuntijana. Työ on antoisaa ja innostavaa mutta välillä myös turhauttavaa. Palestiinalaisten tilanne on vaikeampi kuin koskaan ja toivo on vaarassa kadota.

Poliittisen ratkaisun viivyttely kasvattaa ongelmia. On surullista huomata, kuinka väkivalta palestiinalaisia kohtaan lisääntyy. Inhimillisen turvallisuuden puute leimaa palestiinalaisten elämä. Konflikti koskettaa jokaista palestiinalaisia joka päivä. Kuten aina konflikteissa, heikoimmat kärsivät eniten. Lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kulkemiseen vaikuttavat esteet tai siirtokuntalaisten väkivalta ratkaisevasti, esimerkiksi pääsy kouluun tai peruspalveluiden piiriin voi estyä.

Olen luonteeltani optimisti ja mielelläni näkisin "hyviä merkkejä" kohti rauhaa. Kahden valtion ratkaisu näyttää kuitenkin päivä päivältä yhä vaikeammalta. Länsiranta, mukaan lukien Itä-Jerusalem, on katoamassa palestiinalaisilta. Kyynistyminen on helppoa mutta kuten UNRWA:n edellinen Gazan operaatioiden johtaja totesi Gazan sodan jälkeen syksyllä 2014: "Meillä (ulkomaalaisilla) ei ole varaa sellaiseen luksukseen kuin kyynisyys. Toivoa on pakko pitää yllä, palestiinalaisten tähden". Tämä on totta. Kansainvälisellä yhteisöllä ei ole varaa kyllästyä tai kyynistyä, sen on työskenneltävä kahden valtion ratkaisun puolesta.

Työssäni parasta ovat ihmiset, joiden keskuudessa ja kanssa saan tehdä työtä; palestiinalaiset, suomalaiset ja kansainväliset kollegat.

Minulle rakkaita pitkäaikaisia harrastuksia ovat olleet teatteri, laulaminen, juokseminen ja nuorisosirkustoiminta. Äitiyslomalla toimitin kirjan kylämme historiasta ja olin Ohkolan kylän kehityshankkeen johtaja. Perustin sirkuskoulun kylällemme muutaman muun aikuisen kanssa ja toimin vuosia sen vapaaehtoisena vetäjänä. Ne olivat ihania vuosia; minulla oli eri-ikäisiä kavereita eskarista eläkeikään, harrastajia ja upeita ammattilaisia. Kaikilla oli yhteisenä tavoitteenaan onnistunut näytös, milloin sirkuksen, milloin teatterin puolella. Silloin ajatukseni oli, että "teen tätä nyt täysillä, mutta vain niin pitkään, että jälkeeni on toisten helppo tulla". Sirkus Siriuksessa on vuosittain yli 200 harrastajaa ja sillä on upea joukko viemässä yhteisösirkusta eteenpäin. Sirkuksemme on lähtökohdiltaan sosiaalinen ja kasvatuksellinen yhteisö.

Ammatillinen kotini oli pitkään Suomen Lähetysseurassa. Tein ihannetyötä ensin kehitysyhteistyötiimissä, jossa vastasin mm. Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan kehitysyhteistyöhankkeista ja sitten vaikuttamistyön yksikössä. Lähetysseuran kautta näin kehitysyhteistyötä kolmella mantereella, joista jokaisella on omat erityispiirteensä. Historia, kulttuuri, sodat, tai niiden puuttuminen, vaikuttavat kehitykseen ja kehityspolitiikkaan. Palestiinassa kehitysyhteistyö ja -politiikka ovat asetelmiltaan hyvin poliittisia. Kehitysyhteistyöllä rakennetaan erityisesti palestiinalaisia instituutioita. Politiikka piirtää myös avunannon kehyksen ja raja humanitaarisen- sekä kehitystyön välillä on häilyvä.