Historia-ala on siitä mukava, että siihen voi aina palata. Kun ryhdyin ehdokkaaksi vuoden 2011 vaaleihin, ajattelin, että nyt lähdetään tekemään historiaa, myöhemmin kyllä ehtii kirjoittamaan sitä. Kyse ei kuitenkaan ole Perussuomalaisten historiikista, ainakaan näillä näkymin. Alkuvuosien taival on raskasta muisteltavaa ja pienen puolueen liikkeelle saaminen oli työn takana. Nostan hattua Raimo Vistbackan ja Timo Soinin tekemälle huikealle työlle.

Ehkä ”jytkyn” (2011) ja ”jatkojytkyn” (2015) tausta olisi se, missä itselläni olisi historiantutkimuksellisesti jotain annettavaa. Olin muun muassa vaalipäällikkönä presidentinvaaleissa 2006 ja eduskuntavaaleissa 2007, ehkä siinä olisi jotain käytännön tasolta annettavaa. Jos vain saisin itsestäni sellaista irti.

Tällä hetkellä luen, työtehtävien niin salliessa, muiden kirjoittamaa historiaa. Lisäksi rentoudun lenkkeilemällä ja kuuntelemalla Lauantain toivottuja levyjä putkiradiolla tai jollain muulla kokoelmistani löytyvällä vanhalla radiolla. Tuon radio-ohjelman aikana minulle ei muuten kannata soittaa tai vastaan hyvin vihaisesti.