Jussi Niinistölle Helsingin yliopisto oli luontevin vaihtoehto lukion jälkeen. Varusmiespalveluksen aikana hänellä oli ajatus urasta kadettikoulussa, mutta hän päätyi kuitenkin lukemaan historian valintakokeeseen varusmiespalveluksen aikana keväällä 1990.

– Toukokuun alussa vapauduin vänrikkinä reserviin, historian valintakoe oli kesäkuussa ja opinnot pääsin aloittamaan syyskuussa. Minulle ei tullut mieleenkään mikään muu paikka kuin Helsingin yliopisto. Suomen historian tutkimuksen kannalta keskeiset arkistot ja kirjastot, etenkin silloiset sota-arkisto ja valtionarkisto, olivat yliopiston vierellä. Se tuntui kompaktilta kokonaisuudelta.

Yliopisto-opinnot sujuivat varsin ripeästi. Niinistö kiittelee akateemista vapautta, joka mahdollisti mielekkään opiskelutavan. Tutkijanuran lisäksi häntä kiinnosti arkistoala.

– Arkistoalan perustutkinnon suoritin hieman ennen väitöskirjan valmistumista. Suunnittelin aluksi uraa arkistoalalla, mutta työpaikkojen vähyys sai minut katselemaan muualle. Työskentelin järjestöalalla ja tutkijana ennen kuin suuntauduin politiikan pariin.

Niinistö tarkasteli väitöskirjassaan everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen elämää aktivistina, sotilaana, poliitikkona ja kirjailijana. Hän oli ehtinyt tavata Susitaipaleen ennen tämän kuolemaa. Väitöstutkimuksessa yhdistyi mielenkiintoinen elämäkerta ja Suomen lähihistoria – niin poliittinen kuin sotahistoria.

– Sotahistoriallisen materiaalin käyttäminen väitöskirjan lähteenä ei tuolloin ollut yleistä. Väitöskirjani ohjaaja silloinen dosentti Juha Siltala ehdotti suuntaamaan tutkimusta hieman teoriapainotteisemmaksi. Teoretisointi on kuitenkin ollut minulle aina vierasta. En päässyt sellaiseen näkökulmaan sisälle, joten tein väitöskirjani perinteisellä elämäkerrallisella ja sotahistoriallisella tutkimusotteella.

 

Sotahistorian suosio akateemisissa piireissä on kasvanut 2000-luvun aikana.

– Luulen, että etenkin professori Ohto Mannisen ansiosta sotahistorian tutkimuksen arvostus on noussut Suomessa viime vuosikymmeninä. Se on nykyään saavuttanut vakiintuneen aseman, ehkä myös Maanpuolustuskorkeakoulun ansiosta.

Väitöskirjan jälkeen Niinistö työskenteli tutkijana ja järjestötoimijana Suomalaisuuden liitossa. Tuttavansa Timo Soinin pyynnöstä Niinistö siirtyi työskentelemään Perussuomalaiseen puolueeseen 2000-luvun alussa. Ensimmäisten vuosien aikana puolueen ja eduskuntaryhmän työntekijänä oleminen ja tutkijanura limittyivät, mutta lopulta tulivat aikarajoitteet vastaan.

– Poliittisen toimintani alkuvaiheessa yritin tehdä vielä tutkimusta ja saatoin muutamat hankkeet loppuun. Esimerkiksi vuonna 2005 valmistui yleisteos Heimosotien historia, jota pidän yhtenä pääteoksistani. Vuonna 2008 valmistui vielä kirja Isontalon Antista. Siihen oikeastaan se vakavammin otettava tutkimus jäikin. Politiikka vei mennessään eikä aikaa ja voimia ole riittänyt mihinkään suurempaan historiantutkimuksen saralla, ikävä kyllä.