Meillä oli tiivis pieni veljespiiri, jonka kanssa pidettiin hauskaa ja tahkottiin opintoja vauhdikkaasti. Valmistuin maisteriksi tasan neljässä vuodessa. En ottanut opintolainaa, joten olin käytännössä koko ajan osa-aikaisesti töissä. Nuoruuden virtaa piisasi. Osallistuin myös osakuntaelämään ja ainejärjestötoimintaan, mutta lähinnä juhlahumuihin.

Akateeminen vapaus toimi minulle kannustimena opiskelussa ja myöhemmin tutkijauralla. Muistan miten lukiossa olo tuntui välillä tuskaiselta, laahata siellä tunneilla. Yliopistossa koittanut vapaus valikoida opintoja sopi minulle erinomaisesti. Sai suorittaa kirjatenttejä, sai osallistua luennoille ja tehdä asioita omaan tahtiin. Se on mielestäni keskeinen arvo tässä suomalaisessa yliopistoelämässä. Akateeminen vapaus kannusti minua opiskelemaan ja tekemään väitöskirjan aiheesta, joka ei välttämättä taannut minkäänlaista uratulevaisuutta. Vapauden kautta syttyi kipinä lukea, tutkia ja kirjoittaa.

Ihmisissä on toki eroja, joten akateeminen vapaus ei sovi kaikille. On paljon niitä, joille kurssimuotoinen opiskelu on toimivampaa. Pidän kuitenkin keskeisenä arvona suomalaisessa humanistisessa sivistyksessä, että meillä on mahdollisuus akateemiseen vapauteen ja laajaan opiskeluun.