Julio Nathanael Reuter
7.1.1863, Turku – 9.1.1937, Helsinki
Filosofian maisteri 1886, filosofian tohtori 1897, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen dosentti 1891–1906
Sanskritin ja indoeurooppalaisen kielentutkimuksen ylimääräinen professori 1906–1931, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto (1919- Helsingin yliopisto)
Lontoon Royal Asiatic Societyn jäsen 1897
Suomen Tiedeseuran jäsen 1910
Filosofian kunniatohtori 1901, Glasgow’n yliopisto
Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1919
Kuva: Museovirasto
Tekstit: Lauri Lönnström
Sanskritin tutkimusta ja epäonnea
Julio Reuter aloitti opintonsa klassillisten kielten sekä ruotsin ja englannin parissa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa. Tuolloinen sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen professori Otto Donner kuitenkin sai hänet innostumaan sanskritista. Maisterintutkinnon suoritettuaan Reuter lähti saksalaiseen Jenan yliopistoon, josta matka jatkui Pariisiin, Lontooseen ja Oxfordiin. Hän palasi ensimmäiseltä opintomatkaltaan vuonna 1887.
Seuraavan kerran Reuter suuntasi ulkomaille jo vuosina 1889–1890, kun hän lähti Berliiniin tekemään tutkimusta väitöskirjaansa varten. Oppi-isä Donnerin ajatus sanojen ja kielimuotojen foneettisten lakien selvittämisestä lienee inspiroinut Reuteria tutkimaan sanskritin yhdyssanojen painotusta. Reuterin väitöskirja valmistui vuonna 1891 ja se sai hyvät arviot. Hän oli jo ehtinyt laatimaan tutkimusaiheesta toisen käsikirjoituksen, joten hänet nimitettiin samana vuonna oppialansa dosentiksi. Kyseinen käsikirjoitus kuitenkin tuhoutui mökkireissulla Paraisten ja Helsingin välillä höyrylaivan tulipalossa vuonna 1897.
Reuter suuntasi mielenkiintonsa uuteen tutkimusaiheeseen oltuaan Aleksanterin stipendin turvin Englannissa vuoden 1897. Uusi tutkimusaihe käsitteli komplisoitujen sanskritinkielisten rituaalitekstien ja niiden selitysten kriittistä julkaisua. Tutkimuksesta julkaistiin Reuterin itsensä kustantamana kolmasosa vuonna 1904. Loput tutkimuksesta oli tarkoitus julkaista 1920-luvulla, mutta työ keskeytyi painotalon onnistuttua hävittämään kaikki sivut.
Reuterin kiinnostus tutkimukseen alkoi hiipua poliittisen toiminnan ja opetusvelvollisuuksien myötä. Hänet valittiin oppialansa professoriksi 1906, minkä jälkeen julkaisujen määrä laski. Vähenevien artikkelien sisältö oli kuitenkin edelleen korkeatasoista. Yliopisto-opettajana hän vaikutti laajalti 1900-luvun kielentutkimukseen ja hänen luentojansa seurasivat kaikki myöhemmät filologiprofessorit.
Julio Nathanael Reuter
7.1.1863, Turku – 9.1.1937, Helsinki
Filosofian maisteri 1886, filosofian tohtori 1897, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen dosentti 1891–1906
Sanskritin ja indoeurooppalaisen kielentutkimuksen ylimääräinen professori 1906–1931, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto (1919- Helsingin yliopisto)
Lontoon Royal Asiatic Societyn jäsen 1897
Suomen Tiedeseuran jäsen 1910
Filosofian kunniatohtori 1901, Glasgow’n yliopisto
Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1919
