Juha Henriksson lähti lukiosta kohti Otaniemeä ja Teknillistä Korkeakoulua. Matematiikka ja fysiikka kiinnostivat häntä, minkä lisäksi TKK tuntui tarjoavan käytännönläheistä haastetta.

– TKK oli mukava paikka, mutta en tuntenut suurta innostusta perusteekkaritouhuun. Olin ehkä vähän erilainen: muut kulkivat salkku kädessä ja pukeutuivat suhteellisen samalla tavalla, mutta itselläni oli reppu ja käytin värikkäitä vaatteita.

Opiskeluaikoinaan Henriksson pääsi töihin Nixdorfille, jolle hän suunnitteli tuotannonohjausjärjestelmiä teollisuuden tarpeisiin. Henrikssonin suunnittelemilla järjestelmillä on sittemmin tehty muun muassa busseja ja rakennusnostureita.

– Työ oli kiinnostavaa ja ongelmaratkaisupohjaista, mistä olen aina tykännyt. Olen aina ollut pehmeiden ja vihreiden arvojen kannattaja, joiden kanssa suuryritysten tuotannon tehostaminen oli kuitenkin ristiriidassa.

Lopulta Henriksson jätti turvatun työpaikkansa ja siirtyi opiskelemaan musiikkitiedettä Helsingin yliopistoon. Musiikkia hän oli harrastanut jo nuorempana, mutta se oli jäänyt vähemmälle huomiolle teknillisten opintojen aikana.

– Heti tuntui siltä kuin olisi henkiseen kotiin tullut. Insinöörialoilla vastaukset ovat joko oikein tai väärin, mutta humanisteilla vastaukset eivät ole niin yksiselitteisiä. Se oli mukava ahaa-elämys!

Musiikkitieteen opinnot valmistuivat nopeasti. Kolmessa vuodessa Henrikssonilla oli maisterin tutkinto valmiina, minkä jälkeen toiset kolme vuotta meni vielä tohtorin tutkintoon.

– Motivaatio oli kova ja lähdin innolla opiskeluun mukaan. Varmaan sen takia suoritin opinnot niin nopeasti.

Väitöskirjan jälkeen Henriksson mietti tutkijanuraa, mutta huomasi pian, että puhdas tieteellinen tutkimus ei ole se, mitä hän haluaa tehdä.

– Haluan enemmän popularisoida musiikintutkimusta kuin tehdä tiedettä. Kaikki väitöskirjani jälkeen kirjoittamani kirjat on suunnattu enemmän musiikinharrastajille kuin tutkijoille.

Henrikssonin onneksi hänen nykyinen työnsä Musiikkiarkisto JAPAn johtajana on joustavaa, mikä on mahdollistanut tietokirjojen kirjoittamisen.

– Kirjoittaminen on itsenäistä ja pitkäjänteistä puuhaa. Diplomi-insinööriajalta jäänyt tietynlainen looginen ajattelu sopii hyvin tietokirjojen rakenteiden jäsentämiseen.