“Suomenruotsalainen, yläluokkainen eurooppalainen intellektuelli pienessä pohjoisessa provinssivaltiossa”, kirjailija ja toimittaja Juha Itkonen kuvailee Jörn Donneria Imagen artikkelissa. Itkosen mielestä Donnerissa on myös kansalliseen omakuvaamme sopivia piirteitä, kuten äreys, kiukkuisuus, omapäisyys sekä “lähes mielipuolinen sitkeys ja järjetön työtahti”.

Jörn Donnerin ura on todellakin hengästyttävä. Hän on toiminut paitsi kirjailijana ja elokuvaohjaajana myös muun muassa kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä ja diplomaattina.

Ykköseksi nousee kuitenkin kirjoittaminen, jonka motivaationa on Donnerin mukaan aina ollut yksinäisyys.

– Aloin kirjoittaa heti, kun opin pitämään kynää ja olen kirjoittanut 70 vuoden ajan ja jatkan yhä. Se on osa luontoani. Kirjaimet ovat ne, joista jää jälki.

Donner aloitti kirjoittamisen jo alle parikymppisenä, mutta hänen elokuvauransa seurasi tiiviisti vanavedessä. Ensimmäisen lyhytelokuvan Donner ohjasi 21-vuotiaana. Vain kolme vuotta myöhemmin hän oli mukana perustamassa Suomen elokuva-arkistoa ja täytettyään 30 hänet palkittiin jo Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta. Donner muistetaan myös siitä, että hän on ainoana suomalaisena noutanut Oscar-palkinnon ollessaan tuottajana Ingmar Bergmanin ohjaamassa Fanny ja Alexander -elokuvassa. Elokuva palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana vuonna 1983.

Pelkkä Donnerin taidemaailman piirissä tekemä työura on varsin laaja. Hän on kirjoittanut kuutisenkymmentä kirjaa sekä ohjannut että käsikirjoittanut parikymmentä elokuvaa. Hän on tuottanut elokuvia, toimittanut lehteä, tehnyt tv-dokumentteja, kirjoittanut tuhansia kritiikkejä ja kolumneja sekä toiminut elokuva- ja matkailualan yrityksissä. 1970-luvulla hän toimi Ruotsin elokuvainstituutin toimitusjohtajana, Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1980-luvulla.

Tämän kaiken lisäksi Donnerilla on ura kansanedustajana, diplomaattina ja EU-parlamentin jäsenenä. Hän ei kuitenkaan vaikuta pitävän poliittista uraansa yhtä suuressa arvossa. Kirjoittaminen ja ohjaaminen ovat yksilölajeja toisin kuin politiikka.

– Politiikassa sitä on vain yksi muiden joukossa, jos ei ole ministeri.

Tähtihetkiä poliitikkona Donner ei halua nimetä, mutta mainitsee olleensa mukana, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin.

– Se oli historiallinen muutos, yksi monista.

Kun luetellaan suomalaisia intellektuelleja, Jörn Donner on yleensä listalla. Mutta mitä mieltä hän on itse älymystöön nimittämisestä?

– En ole valituttanut itseäni älymystön piiriin. Olen harrastanut maailmaa, matkustanut yli sadassa maassa ja harrastanut politiikkaa. Olen ollut sivistynyt ihminen.

– Mutta ei se auta, loppupäässä me kaikki kuolemme, Donner lisää.

Koulutustaustaansa Donner ei näe tärkeänä intellektuellin aseman rakentajana.

– Toki mulla on eklektinen, monipuolinen tausta.

Mutta kirjaimet jäävät. Donnerin seuraava, elokuussa valmistuva kirja kertoo Ruotsista.

– Vuonna 1973 julkaisin kirjan Ruotsista. Uusi kirja on tavallaan Sweden revisited, matka vieraassa maassa. Se on tämän hetkisistä hankkeista viimeinen. Sen jälkeisistä töistä ei ole varmoja suunnitelmia.

Kirja on ollut työn alla jo pitempään, mutta aikatauluja on sotkenut Donnerin eduskuntatyö, viimevuotinen Marimekon perustajasta Armi Ratiasta kertovan Armi elää! -elokuvan ohjaaminen sekä Pikku Mammutti -kirja, joka ilmestyi keväällä 2015.

– Kun tämä kirja on valmis, niin katson voivani ottaa vapaata ja miettiä mitä sitten teen. Siksi oleskelen maalla ja käyn harvoin Helsingissä.