Helsingin yliopiston tiedekuntien istuntosalissa perustettiin 1. lokakuuta 1870 Suomen Muinaismuisto-Yhtiö. Yhdistyksen tavoitteena oli luoda edellytyksiä muistomerkkien suojelulle ja muinaistutkimuksen käynnistämiselle sekä herättää kansassa kiinnostusta muinaismuistoja kohtaan.

Aloitteentekijöinä yhdistyksen perustamisessa toimivat nuori maisteri Johan Reinhold Aspelin yhdessä Kaarle Alfred Castrénin ja Emil Nervanderin kanssa. Kukaan yhdistyksen perustajajäsenistä ei kuitenkaan ollut täyttänyt kolmeakymmentä vuotta, mikä katsottiin heikentävän yhdistyksen auktoriteettia. Siksi päädyttiin kutsumaan yhdistyksen puheenjohtajaksi historian professori Zacharias Topelius.

Muinaismuistoyhdistyksen piirissä ryhdyttiin Aspelinin aloitteesta harjoittamaan järjestelmällistä muinaisjäännösten luettelointia eri puolilla Suomea. Toiminta vaikutti omalta osaltaan merkittävästi suomalaisen arkeologian systemaattisen tutkimuksen kehitykseen. Ruotsin-aikainen muinaismuistolainsäädäntö oli edelleen voimassa 1870-luvulla, mutta sen valvomista varten tarvittu hallinto puuttui. Muinaismuistoyhdistyksen merkityksestä lainsäädännön ja hallinnon kehittämisessä tuli ratkaiseva.

Suomen senaatti antoi lopulta vuonna 1883 uuden asetuksen muinaisjäännösten suojelusta, minkä seurauksena perustettiin Muinaistieteellinen toimikunta – nykyisen Museoviraston edeltäjä. Muinaistieteellisen toimikunnan johtoon nimitettiin professori Aspelin vuonna 1885. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen valtionarkeologi.

Pitkällä toimikaudellaan Aspelin puhui useaan otteeseen voimakkaasti sen puolesta, että Muinaistieteellinen toimikunta muutettaisiin asiantuntijavirastoksi. Se nimittäin rakentui eri tieteellisten seurojen tekemän työn varaan. Muutos tapahtui kuitenkin vasta Aspelinin kuoleman jälkeen. Aspelinin työn ansioksi voidaan myös suurelta osin laskea Valtion historiallisen museon – nykyisen Suomen kansallismuseon – perustaminen vuonna 1893.

Huolimatta siitä, että monet Aspelinin arkeologiset tutkimustulokset vanhentuivat jo hänen elinaikanaan, hänestä tuli useimpien suomalaisten muinaistutkijoiden arvostama hahmo. Myös kansainvälisesti häntä alettiin kunnioittaa suomalais-ugrilaisen arkeologian uranuurtajana. Suurimman elämäntyönsä Johan Reinhold Aspelin teki kuitenkin muinaismuistohallinnon luomisessa ja kehittämisessä.

Lähteet

• Timo Salminen, Aspelin, Johan Reinhold, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta. Viitattu 23.11.2015.
• Historia, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen verkkojulkaisu. Viitattu 23.11.2015.
• J. R. Aspelin, suomenkielinen Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 23.11.2015.
• Johan Reinhold Aspelin, ruotsinkielinen Wikipedia-julkaisu. Viitattu 23.11.2015.