Jessica Parland-von Essenin tutkimuksen läpi kulkevat punaisena lankana kulttuurisemiotiikan teoria ja käsitteet, vaikka hänelle on ollut erittäin tärkeää kirjoittaa kaikki artikkelinsa ja kirjansa siten, että ne avautuvat yksittäisten ihmisten elämän ja arvojen kautta.

– Tämä on joskus ollut hyvin haastavaa, sillä semioottinen teoria itsessään on erittäin abstraktia.

Ajanjaksona Parland-von Essen on pääasiassa keskittynyt 1700-lukuun, josta löytyy paljon aineistoa merkitysten synnyn ja kehityksen tutkimukseen. Tällaisen kulttuurianalyysin teoreettista perustaa hän on käsitellyt perusteellisimmin väitöskirjassani Behagets betydelser. Döttrarnas edukation i det sena 1700-talets adelskultur (2005). Menetelmä perustuu ensisijaisesti Juri Lotmanin ajatuksiin.

Tutkimuksensa luonnollisena osana Parland-von Essen kiinnostui kirjallisuudesta kulttuurin osana. Kirjallisuus tarvitsee median, joka 1700-luvulla oli joko käsin kirjoitettu tai painettu. Parland-von Essen on tutkinut kirjeenkirjoittamista kasvatuksellisena keinona, mutta myös painetun kirjallisuuden käyttöä.

– On tärkeää huomioida itse median vaikutus viestiin. Siksi olenkin kiinnostunut myös kirjahistoriasta.

Tietopalvelun opinnoilla Parland-von Essen hankki pätevyyden työskennellä muun muassa vanhojen kirjojen parissa, mutta myös digitaalisilla metodeilla ja aineistoilla.

Median merkitys kulttuurissa ja yhteiskunnassa on sitä paitsi erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnostanut Parland-von Esseniä viimeisten vuosien aikana – tarkemmin sanottuna digitaalisen kulttuurin vaikutus historiantutkimukseen. Digitaalinen maailma vaikuttaa kulttuuriin ja tutkimukseen hyvin perustavalla tasolla. Monet asiat muuttuvat, kun kysymykset auktoriteetista ja yksityisyydestä tulevat ajankohtaisiksi.

– Kulttuuriteorian kiinnostuksestani huolimatta olen kokenut tärkeäksi kirjoittaa historiaa elävällä ja mukaansatempaavalla tavalla, jonka perusteella lukija voi saada oivalluksia sekä menneisyydestä että omasta ajastamme ja kulttuuristamme.