Dataa virtaa kaikkialla. Kuvia, tekstiä, ääntä, videota, pelejä, filmejä, Twitter, raha, tutkimus – kaikki on muuttunut yhdeksi ainoaksi bittivirraksi, joka kulkee ilman ja kaapeleiden läpi, ja jota tallennetaan palvelimille ympäri maailmaa.

Sen lisäksi, että yhteiskuntamme ja kulttuurimme on saanut tämän uuden virtuaalisen ulottuvuuden, vanhempaakin, historiallista materiaalia digitalisoidaan. Tutkijoilla on koko ajan suurempi tarve tutustua tähän uuteen ympäristöön, oppia käsittelemään näitä aineistoja työssään. Tästä syntyy uusia potentiaalisia tutkimusmenetelmiä jokaiselle; uusia mahdollisuuksia suurten tiedon määrien yhdistämiseen ja analysoimiseen, julkaisemiseen ja uudenlaiseen tiedon välitykseen. Samalla vaaditaan myös uutta osaamista ja yhteistyötä erilaisten ihmisten välillä.

Juuri näissä uuden ja vanhan, teknologian ja ihmistieteiden, kohtaamisissa Jessica Parland-von Essen viihtyy parhaiten. Häntä innoittaa myös usko avoimuuteen, sivistykseen ja yhteistyöhön.

– Digitaalisessa ympäristössä on fantastista potentiaalia sekä meille humanisteille että kaikelle tutkimukselle. Tällä hetkellä työskentelen opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeessa avoimen tutkimuksen ja tieteen edistämiseksi CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksessa. Teemme paljon työtä luodaksemme palveluita, jotka tukevat tutkijoita tiedonhallinnassa. Kun aineistomme ovat sähköisiä, niitä pitää myös julkaista ja säilyttää. Tämä vaatii sekä uusia palveluita että uutta osaamista.

Parland-von Essenille on ollut paljon hyötyä arkisto- ja kirjastotaustastaan.

– Digitaaliset ihmistieteet on nopeasti kasvava ala, jonka myötä sekä lähteet että menetelmät uudistuvat. Alan kehitys on huikean nopeaa ja kiinnostavaa. On tärkeää pitää humanismi ajan tasalla median ja yhteiskunnan kehittyessä. Humanisteilla on paljon annettavaa merkitysten ja kulttuurin asiantuntijoina.