Keväällä 1921 Helsingfors svenska flickskolan englannin kielen lehtori – sittemmin rehtori – Carin Rosenius kutsui koolle ensimmäisen Suomen akateemisesti sivistyneitten naisten yhdistyksen kokouksen. Ajatuksen hän oli saanut vietettyään aikaa kevään 1921 Lontoon International Federation of University Women -konferenssin osallistujien kanssa. Kokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin tohtori Jenny af Forselles.

Tohtorinaisena, entisenä kansanedustajana, tunnettuna sosiaalityön edistäjänä ja kunnioitettuna opettajana af Forselles oli erinomainen valinta yhdistyksen julkisiksi kasvoiksi. Lisäksi af Forselles oli jo aiemmin toiminut muun muassa Unioni Naisasialiitto Suomessa ry:ssä ja päätoimittanut sen aikakauslehteä Nutid vuosina 1909–1916. Uuden järjestön nimeksi tuli Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förening, jonka perustamisajankohdaksi lasketaan sen ensimmäinen pöytäkirjallinen kokous 11.5.1922.

Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi oli useita potentiaalisia vaihtoehtoja. Heidän joukossaan olivat muun muassa Suomen ensimmäinen filosofian tohtori Tekla Hultin ja yleisen historian dosentti – sittemmin professori – Alma Söderhjelm. Hultinin kuitenkin katsottiin olevan liian poliittisesti sitoutunut Nuorsuomalaisen Naisklubin puheenjohtajana, kun taas professoriksi mielivä Söderhjelm oli yliopistopiireissä kiistanalainen hahmo. Af Forselles oli muiden ansioidensa lisäksi turvallisempi valinta.

Pian liiton perustamisen jälkeen ilmeni kuitenkin ongelmia, kun 1920-luvun kieliriita nosti päätään. Fennomaanit ja svekomaanit riitaantuivat keskenään liiton säännöistä, jotka edellyttivät hallitukseen yhtä monta edustajaa molemmista kieliryhmistä. Akateemiset naiset jakaantuivat kahteen yhdistykseen, joskin liitto säilyi niiden kattojärjestönä.

Liiton suomenmielisten jäsenten toimesta ryhdyttiin valmistelemaan sääntömuutosta. Suomenkielisille, jotka olivat nopeasti kasvaneet enemmistöksi, haluttiin myös enemmän vaikutusvaltaa. Yhdistyksen silloinen varapuheenjohtaja Kaino W. Oksanen oli sääntömuutoksen kiivaimpia puolestapuhujia. Hän onnistuikin ajamaan asiansa läpi, ja sääntömuutos astui voimaan vuonna 1927, antaen suomenkieliselle enemmistölle vankemman aseman ja heikentäen ruotsinkielisen rintaman vaikutusvaltaa.

Jenny af Forselles, jota kuvailtiin ”rauhalliseksi ja miellyttäväksi” persoonaksi, oli tosin jo jättänyt puheenjohtajuuden vuonna 1926. Kaikesta päätellen hän oli lopen turhautunut siihen, että liiton perustehtävä – naisasian edistäminen – osittain jäi kieliriidan varjoon. Oksanen valittiin hänen seuraajakseen. Af Forselles kutsuttiin yhdistyksen hyväksi tehdyn työn ja isänmaan palvelemisen johdosta liiton kunniajäseneksi vuonna 1929.

Tänä päivänä Suomen Akateemisten Naisten Liittoon kuuluu 20 paikallisyhdistystä – joista kolme ruotsinkielistä – yhteensä runsaalla tuhannella jäsenellään. Paikallisyhdistykset järjestävät erilaisia kulttuuritapahtumia, luentosarjoja ja vapaamuotoisempaakin ohjelmaa. Liiton perustehtävä ei kuitenkaan ole unohtunut – se osallistuu koulutus- ja tasa-arvokeskusteluun muun muassa useissa YK:n alaisissa järjestöissä, kuten ECOSOCissa, ILOssa ja UNESCOssa.

Lähteet

• Maritta Pohls, Korkeasti koulutetut naiset. Suomen akateemisten naisten liiton historia, Helsingissä 2013.
• Aura Korppi-Tommola, Forselles, Jenny af, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 17.7.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Historiaa, Naisasialiitto Unionin verkkosivut. Viitattu 17.7.2015.
• Koulutus – tie vapauteen ja vastuuseen, Suomen Akateemisten Naisten Liiton verkkosivut. Viitattu 17.7.2015.
• Suomen Akateemisten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund, Suomen Akateemisten Naisten Liiton verkkosivut. Viitattu 17.7.2015.