Kun humanisti väittelee, hänen kimppuunsa hyökkäävät yllättävän monet tahot. Alan veteraanit tai muuten vain vaihtovuoroiset jäsenet näkevät hetkensä tulleen ja ehdottavat sinua järjestöihin ja luottamustehtäviin. Ensimmäisiä tehtäviäni vielä vihreänä tohtorina oli Suomen Musiikkitieteellisen Seuran puheenjohtajuus, joka kävi voimille, olinhan nuori isä ja myös opetus vaati valmistelua usein aamutyön tunneille asti. Lasken olleeni mukana lähes kymmenen seuran toiminnassa, sillä jos meni kokoukseen, varmuudella pääsi hallitukseen. Vasta paljon myöhemmin olen näistä tehtävistä osannut pysytellä loitolla, jotta tutkimustyölle jäisi aikaa – ja myös sille ylen tarpeelliselle, mutta nuorempana laiminlyödylle vapaa-ajalle kuntoiluineen.

Kansainvälinen toiminta on ollut toki vielä työläämpää, mutta samalla niin välttämätöntä ja antoisaa, että siitä on muodostunut pääosin piristävää vaihtelua arkeen. Sibelius-konferensseja on järjestetty vähintään viiden vuoden välein, aluksi Suomessa 1990, 1995 ja 2000, sitten Texasissa/Dentonissa 2005 ja Oxfordissa 2010, näiden välillä tosin myös Meiningenissa 1993 sekä Pariisissa 1994 ja 2007. Tapahtumiin liittyvät tuttujen ja uusien kollegojen sydämelliset tapaamiset, uudet kulinaariset, kulttuuriset ja maantieteelliset kokemukset – ja jotkin shokit. Lähes kaikissa olen ollut mukana myös järjestelijänä ja kongressikirjan toimittajana, mikä on tuonut rutiinia tutkijalle hyödyllisiin asioihin.