Lukion jälkeen hain Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen ja humanistiseen tiedekuntaan. Tähtäin oli kuitenkin historian opinnoissa. Minulla oli lukiossa loistava historian opettaja, jolla oli rautainen huumorintaju. Hän opetti miettimään asioita eri näkökulmista.

Ensimmäiset opiskeluvuodet olivat klassista vapauden euforiaa ja opiskeluintoa. Se kuuluu siihen vaiheeseen elämää eikä siihen voi enää palata, mutta se sosiaalisti. Sain läheisiä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä. Sitten oli muutamia legendaarisia opettajia, joiden kanssa jään mielelläni kadulla juttelemaan kun törmätään.

Yksi mieleenpainuvin juttu oli Anto Leikolan seminaarikurssi. Siellä jokainen teki esseen jostain kirjasta. Sitten niistä käytiin loistavia keskusteluja. Leikola oli persoonana mahtava opettaja. Siltä kurssilta opin, miten annetaan ja otetaan kritiikkiä ja miten asioita käsitellään laaja-alaisesti ilman ryppyotsaisuutta.

Toinen juttu oli laitoksemme Wien-Praha-Budapest-opintomatka loppukesästä 1989. Se oli paitsi riemukas matka sinänsä, ilmassa oli jotain. Budapestin kaduilla näkyi esimerkiksi silmiinpistävästi derkkujen Trabanteja.