Janne Halmkrona aloitti yliopisto-opinnot tietotekniikan parissa Joensuun yliopistossa vuonna 1987. Tietojenkäsittelyopin, matematiikan ja sosiologian lisäksi Halmkrona suoritti kieliopintoja, mutta ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Suoraan lukion jälkeen muuttaneelle nuorelle miehelle Joensuu tuntui vieraalta paikalta. Kotiin Tornioon oli pitkä matka ja kaverit olivat ympäri muuta Suomea. Parin vuoden kuluttua Halmkrona siirtyikin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia Helsingin yliopistoon.

– Enhän minä täältäkään aluksi oikein ketään tuntenut. Torniolainen ystäväni ja entinen bändikaverini Aki Yrjänä asui Espoossa ja itse asustin ensin Heikinlaaksossa ja sitten Pohjois-Haagassa opiskelijasolussa. Yritin keskittyä opiskeluun ja viikonloppuisin virittelin Yrjänän kanssa bändijuttuja. Mutta sitten ajauduin melkein vahingossa Yrjänän Torniossa perustaman CMX-yhtyeen jäseneksi. Kovin vakavasti en ilmeiesesti uskonut rock-muusikon uraan koska lähdin välittömästi ensimmäisen CMX-levyni julkaisun jälkeen opiskelijavaihtoon Yhdysvaltoihin syksyllä 1991.

Kalifornian Stocktonissa sijainneessa University of the Pacificissa Halmkrona opiskeli ohjelmointia, logiikkaa, tietoliikennettä, sulkapalloa ja uintia. Puoli vuotta kestäneen vaihdon aikana hän tajusi, ettei haluakaan koodariksi IT-alalle eikä myöskään alan tutkijaksi. Suomeen palattuaan hän selasi yliopiston opinto-opasta ja löysi humanistisen tiedekunnan musiikkitieteen laitokselta tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen.

– Yritin tasokokeen kautta vaihtaa pääainetta, mutta epäonnistuin täysin. Siellä olisi pitänyt osata lukea nuotteja ja pystyä tunnistamaan kappaleita. Se oli minulle vierasta. Seuraavan kesän opiskelijavalintojen kautta pääsin kuitenkin sisälle musiikkitieteeseen.

Pääaineen vaihtuessa Halmkronalla oli jo kasassa maisterin tutkintoon tarvittavat sivuaineet tietojenkäsittelyopista, matematiikasta ja teoreettisesta filosofiasta. Musiikkitieteen opiskelu tuntui omalta, vaikka säveltapailu ja intervallien laulaminen vaativatkin tukitunteja.

– Oppiaine haki tuolloin vielä muotoaan ja osa kursseista tuntui vähän hätäisesti kyhätyiltä. Musiikkistudiossa oli kyllä hienoa päästä tekemään erilaisia juttuja. Ja minulle oli tietenkin apua, kun sain käyttää ohjelmointi- ja muita it-taitojani.

Pro gradu -tutkielmassaan Halmkrona hyödynsi CMX-yhtyeen kautta syntyneitä kontaktejaan ja tutki pienlevy-yhtiötoimintaa.

– Yksi opiskelukavereistani teki gradun musiikkivideoista, toinen jazz-improvisaatiosta. Ennen tätä olin luullut tutkimuksen tekemisen yliopistolla olevan jotenkin vakavamielisempää. Ehkä se onkin, me vaan satuttiin valitsemaan ”kevyitä” tutkimusaiheita.

Yliopisto-opintojen loppuvaiheessa Janne Halmkrona soitti kitaraa CMX-yhtyeessä ja työskenteli ohjelmoijana IT-firmassa. Maisterin tutkinto ei jäänyt kuitenkaan suorittamatta.

– Kesätyö ohjelmointialan firmassa meinasi lipsahtaa pysyvämmäksi työksi. Havahduin kuitenkin ajoissa siihen, että haluan tehdä gradun loppuun ja valmistua musiikkitieteen maisteriksi. Tuntui hienolta saada maisterin tutkintotodistus käteen vuonna 1996. Vanhempanikin huokaisivat tuolloin Torniossa. Ehkä ennenaikaisesti.