Tarpeeni ymmärtää kokonaisuuksia on johtanut siihen, että olen jatkuvasti pyrkinyt lähestymään uusia kieliä uusista näkökulmista. Jokainen kieli ja jokainen murre on jo itsessään uusi näkökulma. Siksikin olen englannin ja pohjoismaisten kielten ohella tutkinut muun muassa hualapaita (yuman-kieli Arizonassa) ja suomenruotsalaista viittomakieltä.

Jokainen yliopisto tarjoaa myös oman näkökulmansa elämään. Olen opiskellut Åbo Akademissa, Readingin yliopistossa Isossa-Britanniassa ja Berkeleyn University of Californiassa. Lisäksi olen toiminut vierailevana tutkijana ja opettanut pidempiä aikoja Antwerpenin yliopistossa Belgiassa, Belgian kuninkaallisessa flaamilaisessa tiedeakatemiassa Brysselissä, Tromssan yliopistossa Norjassa sekä Freiburgin yliopistossa Saksassa.

Tultuani Helsingin yliopistoon vuonna 1989 toimin pitkään englantilaisen filologian professorina. Se antoi minulle globaalia näkökulmaa. Halusin kuitenkin syventyä myös yksityiskohtiin. Toimin yleisen kielitieteen vt. professorina kolmen vuoden ajan, kunnes sain perinteikkään pohjoismaisten kielten ”murreprofessuurin” vuonna 2002. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olen tehnyt entistä enemmän yhteistyötä muiden pohjoismaisten tutkijoiden kanssa useissa projekteissa (globalisaatiota ja kielikontakteja tutkiva Moderne importord i språka i Norden -projekti, pohjoismaista murresyntaksia tutkiva ScanDiaSyn-projekti, yleiskielten statusta tutkiva SLICE-projekti, kielipolitiikkaa yliopisto-opetuksessa tutkiva rinnakkaiskielisyysverkosto) löytääkseni uusia näkökulmia ja saadakseni syvempää ymmärrystä nykypäivän myöhäismoderneihin pohjoismaisiin yhteiskuntiin ja siihen, mitä kielellinen näkökulma niihin voi tuoda kansainväliseen tutkimukseen.