Kieli keskiössä

Äidinkieleni on sulvan murre (Sulva on nykyään kylä Mustasaaren kunnassa, Vaasan eteläpuolella). Käydessäni koulua Vaasassa minua kiusattiin murteeni takia ja opin olemaan juurikaan arvostamatta sitä.

Kun opiskelin pohjoisamerikkalaisia alkuperäiskieliä Kaliforniassa 1980-luvulla, oivalsin että kotikylässäni oli periaatteessa samoja kielellisiä haasteita kuin Yhdysvaltojen länsirannikolla esiintyi. Huomasin myös, että perusteellinen ymmärrys vähemmistökielistä (myös murteista) ja niiden suhteesta yleiskieleen ja globaaleihin kieliin on avain syvempään kielen ja kulttuurin ymmärrykseen ja siihen, mitä oikeastaan tapahtuu kun kielet kohtaavat toisiaan.

Pohjoismaisten kielten professorina minulla on ollut mahdollisuus muun muassa kenttätyön kautta tutustua murteisiin ja kielivariaatioihin kaikissa Pohjoismaissa. Kenttätöihini on kuulunut myös tutkimusta perinteisten kielten (kuten ruotsin, suomen ja saamen) välisistä kielikontakteista sekä pakolaisten ja vastasaapuneiden (kuten etelä-Pohjanmaan maaseudun bosnialaisten) kielistä.

Kieli = rakenne + merkitys + funktio

Olen keskittynyt kahteen osa-alueeseen tutkimuksessani. Toisaalta kielenkäyttöön, kielen eri funktioihin ja siihen, mitä oikeasti tarkoittaa vastuun kantaminen siitä kielitieteellisestä tiedosta, jonka puhujat, kirjoittajat ja viittojat ovat meille antaneet ja jonka yritämme saattaa yhteiskunnan käyttöön muun muassa esitelmien, artikkeleiden ja kirjojen kautta. Parhaillaan olen kansainvälisen pragmatiikkayhdistyksen (IPrA) puheenjohtaja ja toinen John Benjaminsilla julkaistavan Handbook of Pragmatics -suurteoksen toimittajista. Julkaisemme siinä vuosittain 300 sivua pragmatiikkaan liittyvää kärkitutkimusta.

Toisaalta olen keskittynyt kieleen järjestelmänä (strukturalistien systeeminä) – fonetiikkaan, prosodiaan, syntaksiin, semantiikkaan sekä siihen, kuinka järjestelmä toimii yhdessä kielen kognitiivisten, vuorovaikutuksellisten, kulttuuristen ja historiallisten aspektien kanssa. Etenkin viimeisen 20 vuoden aikana olen aktiivisesti pyrkinyt ajamaan konstruktioihin perustuvaa ajattelutapaa kieliopin saralla, muun muassa toimittamalla Constructional Approaches to Language -kirjasarjaa (John Benjamins).

Näen funktion ja järjestelmän saman kolikon – kieliopin – kahtena puolena. Jos haluaa saada kokonaiskuvan kielestä ja kulttuurista, ei voi jättää kumpaakaan puolta huomioimatta. Resurssinamme on kielioppi, johon kuuluu myös tietomme diskurssi-, vuorovaikutus- ja kulttuurimalleista.